tosin Akulla ei ole tähän tarinaan osuutta eikä arpaa. Voi että ottaa aivoon, harmittaa ja surettaa ei edes sanat riitä kertomaan tätä tunnetilaa. Meidän Petu on kyllä joku Aku Ankka, joka on niin epäonninen, ja sen kanssa aina sattuu ja tapahtuu!!! Vaikka kuinka yritän olla varovainen (lähes ylivarovainen ellen hysteerinen), ja lenkkeillä syrjäteillä ja katsella ympärille, ennakoida ja rekisteröidä kaikki mahdolliset tapahtumat lenkillä ja kaikkialla muuallakin, että ihmisten asenne muuttuis tätä rotua kohtaan.
Oltiin kaverin kanssa lenkillä. Mulla oli mukana vain Petu ja Tito, kaveri talutti Petua ja minä Titoa. Tuli vastaan kiinanharjakoira (tuli ihan yllättäen mutkan takaa ja kun sen huomasin, olin juuri sanomassa kaverille, että mennään metsikön reunaan pois tieltä, just sen takia ettei tule MITÄÄN sanomista jos vaikka Tito pentunen innoissaan saattaa kiskoa koiraa kohti), en ehtinyt sanoa mitään, kun Petu alkoi vetää/kiskoa koiraa kohti. Remmi katkesi, ja petu pääsi koiran luo. Ilmeisesti remmi oli entuudestaan kulunut, ja tullu tiensä päähän. Kiskaisu ei ollut mikään ihmeellinen. Kaiken järjen mukaan nahkaremmin pitäisi aikamoiset kiskaisut kestää. Remmi oli vanha, enkä tietenkään ollut katsonut tai tarkistanut sen kuntoa. Omistaja tietenkin pyöritteli koiraa ympäriinsä ettei petu pääsisi sen tykö, joka on täysin ymmärrettävää kun vastakkain ovat lähes hiiri ja norsu. Mulla meni hetki ennen kuin tajusin mitä tapahtui... Mietin että voinko titon kanssa mennä siihen, koska se saattaa innoissaan alkaa hyppiä vielä enemmän koiran tykö, ja siitä se soppa syntyy. Ei sitten tullut missään vaiheessa mieleen, että Petu tottelee mun koirista parhaiten "SEIS" käskyä, että olisin karjaissut että seis! Yleensä Petu pysähtyy pitkänkin matkan päästä välittömästi. On totellut aiemminkin tätä tilanteessa kun koira tulee vastaan. Mutta minä tyhmä olin niin säikähdyksissä, etten saanut sanottua mitään. Aikani vatvottua mitä tehdä, menin titon kanssa siihen, ja otin petun pannasta kiinni ja vedin pois.
Petu ei ehtinyt hipastakaan koiraa, ei haukkunut ei murissut tms. olisi halunnut vaan haistella ja tutustua. Kun koira liikkuu niin totta kai Petu menee mukana. Siis Petu pyörähteli hetken koiran perässä ja sitten nappasin pannasta kiinni. Seisoin varmaan useamman minuutin siinä ja pidin Petua vaan pannasta kiinni, ja kelasin että mitä ihmettä tässä tapahtui, ja miten se PÄÄSI IRTI ! Kun pidin sitä pannasta kiinni, se seisoi paikallaan eikä yrittänytkään riuhtoa enää koiran luo.Pikku koira käyttäytyi myös koko ajan fiksusti, ei haukkunut tms.
Kun sain pääni selvitettyä yritin kysellä omistajalta että eihän sille pikku koiralle mitään tullut. Ei tullut, ja tosia asiahan on se, että jos Petu olisi ollut vihainen ja tosissaan halunnut jotain tehdä, se pieni karvaton harjakoira olisi hengetön nyt. Eli mitään kamalaa ei tapahtunut, muuta kuin että kaikki säikähdettiin kunnolla. Kuitenkin tää koiran omistaja alkoi huutaa ja karjua että miten minä tuon tuollaisia hulluja koiria ihmisten ilmoille ettei tuollaisia saa julkisilla paikoilla pitää yms.
Kyllä harmittaa TOSI PALJON, en todellakaan tieten tahtoen pidä IKINÄ irti koiriani julkisilla paikoilla, ja tuollaiselle remmin katkeamiselle kun ei vaan voi mitään. Pitää varmaan eestin reissulla uusia koko remmikalusto, ja kulkea tästä lähin vaan jossain niin korvessa jossa ei ketään tule vastaan. :(
En sitten tajunnu sanoa setälle että mirkun samanrotuiset ovat matkanneet samassa autossa ruotsiin, asuneet samassa hotellissa ja ulkoilleet aamulenkit näiden minun hullujen tappajien kanssa ja ovat vielä hengissä. Samoin Piteåon näyttelyssä kun Petu makasi maassa niin ja me muut istuttiin myös siinä nurmikolla, sen vierestä 5 sentin päästä kulki edestakaisin useita eri rotuisia pikkukoiria ja vähän isompiakin, ja Petu ei reagoinut niihin mitenkään. Mutta minkäs teet, tätä tapahtumaa ei saa millään enää tekemättömäksi. Pitää varmaan toden teolla alkaa etsimään tonttia jostain korvesta. Isojen koirien kanssa eläminen kaupunkialueella näyttää olevan mahdotonta, vaikka kaikin mahdollisin tavoin yrittää estää ja ennakoida näitä tilanteita ja pitää rodun mainetta yllä.