Torstai-iltana otimme "kenraaliharjoituksen" ja treenasimme Titon kanssa museon rannassa näyttelytreeneissä. Miuku veti treenit ja oli vähä liian tuttu vetäjä, Tito ei ollut pysyä nahkoissaan.

Lauantaina sitten starttasimme kahdeksan korvilla kohti Suomussalmea, bullmastiffit oli kehässä viimeisenä joten kiirettä ei ollut. hitto MIKÄ matka, tai kilometri määrä ei nyt mikään hirveä ole, mutta mutkainen ja mäkinen tie tuntui tuskattuvan pitkälle... en lähtisi toista kertaa.
tuomarina oli "rodun asiantuntija" tuomari, siis Elina Haapaniemi. Ilmoitin sinne aksan, koska ehdottomasti halusin arvostelun elinalta Akulle.Olen jo kerran ilmoittanut Akun kemijärvelle (taas jumalan selän taa) ja siellä vaihtui tuomari, ja emme elinan arvostelua saaneet.
Nyt sitten tuomari pysyi samana.hieman arvelutti ennen kehää, kun erit olivat todella harvassa, näin sen antavan pari, kolme eriä 20:n koiran aikana. Päivän sana oli h ja eh.
meidän KAKARA PENIKKA toissapäivänä 10 kk tuli mittariin, veti taas potin kotia. Tito oli toista kertaa junnuissa, toista kertaa siis rop ja toka serti!!! uskomaton kakara.
aksa siis TAAS hävisi pojalleen ollen PU2. Aksa ja Tito kisasivat nyt viimeistä kertaa samassa näyttelyssä. Aksalla on vielä edessä Gällivare ja Pärnu, sitten se saa jäädä eläkkeelle.

Tito ryhmässä, oli pakko rajata EDUSTAVA handleri pois :)

Muuten reissu sujui ihan loistavasti, mutta pysähdykset eivät tullessa menneet ihan nappiin. Ekalla pysähdyksellä pysähdyttiin sellaiselle upealle levähdyspaikalle jossa oli hulppeat maisemat ja vesistö vieressä, lisäksi myös kioski josta sai kahvia.

maisema levähdyspaikalta

Päätin että pojat saa käydä vähän kahlailemassa ja vilvoittelemassa. Eiköhän Aksa kantanut vedestä jonkun ison lahonneen puun karahkan ja alkoi järsiä sitä maassa. Tito meni sitä haistelemaan, jolloin Aksa varoitti että tää on muuten MUN. kuten on tehnyt sata kertaa ennenkin. Tito on aina perääntynyt. Mutta nyt kun olikin remmissä, niin jumalauta nappasikin Akua takaisin. Se otti hampailla otteen korvan vierestä ja poskesta ja ei päästäny irti. Aksa huusi kun kävi niin kipeää. Kyllä se sitten irrotti otteensa, mutta Aksa raukalle tuli tuli isot jäljet naamaan. voi HELVETTI.
Riita unohdettiin kyllä heti, ja yhdessä nukuttiin auton takana kylki kyljessä. Seuraavalla pysähdyspaikalle oli aivan tehty ulkoilutusalue / polku koiria varten. Käytiin jaloittelemassa ja päätin jättää takakontin auki, jotta autoon pääsee "raitista ilmaa". Kun tultiin autolle, en ollut uskoa silmiäni, juuu -uuu raittiin ilman mukana autoon oli mennyt varmaan 1000 mäkäräistä tai vastaavaa pikku elukkaa, sääskiä ne ei olleet.
Seuraavat 100 km sitten availtiin ikkunoita ja yritettiin saada ne ulos autosta. Jotain verenimijöitä ne oli, useat niistä oli täynnä verta, ja jos ne läimäs hengiltä ikkunaa vasten, ikkuna oli veressä. Nooh hengissä selvittiin kotiin saakka, matkailu avartaa :)