Oli tarkoitus kirjoittaa viime viikon tokotreeneistä, viikonlopun suovaelleuksesta ja kimppalenkeistä ja kuvaussessioista ... mutta näköjään viikonlopussa on liian vähän tunteja... yritän viikolla ehtiä päivitellä tapahtumia jos ne jotain kiinnostaa :)
Mutta tärkein viikonlopun tapahtuma oli se, että Aksa tuli takaisin kotiin. Eläinlääkäri Kekkonen toi sen henkilökohtaisesti meille. Olin ihan paineessa että alan heti pillittää kun näenkin sen uurnan, mutta tämä mies oli niin miellyttävä, ja juttelimme pitkät tovit koirien sairauksista että selvisin tilanteesta kunnialla.
Minusta uurna on aivan IHANA. Se on käsintehty, ja värit ovat ihan Akun värit. (kuva vääristää sävyt punertavammaksi mitä ne todellisuudessa on).  Lauantai-iltana poltimme kynttilöitä uurnan vieressä ja muistelimme kuinka hieno koira Aksa oli.


Loppuun vielä teksti, minkä sain HannaL:ltä, KIITOS Hanna!

Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani,
niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.

Sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän.
Älä anna surusi estää sinua,
sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen,
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.

Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta.
Tulevaa ei kannata surra.
Et haluaisi minun kärsivän,
kun aika koittaa, anna minun mennä.

Vie minut sinne missä he auttavat minua,
mutta, pysy luonani loppuun.
Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle,
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.

Tiedän, että aikanaan, sinäkin huomaat,
se on ystävyyttä, jota minulle osoitat.
Vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut,
niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt.

Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä,
jonka täytyy tehdä päätös.
Olemme olleet niin läheisiä - me kaksi näinä vuosina,
älä anna turhaan sydämesi itkeä.

(Kirjoittaja tuntematon)