Lauantaina mökkeiltiin taas. Oli uskomattoman tyyni ilma, ja vesi oli niin matalalla, että koirat saivat juoksennella "entisessä meren pohjassa" satoja metrejä rannasta. Oli myös ihmeellistä, kun oli niin tyyntä, meren äärellä kaukaakin äänet kuuluivat tosi selvästi. Naapurimökillä oli jotain porukkaa (mökki on satojen metrien päässä, sitä ei edes näy) ja kun olivat lähdössä ja toivottelivat hyvät yöt, tuntui kun joku olisi puhunut mulle metrin päästä... varmaan koko lähimaasto 5 km säteellä kuuli minkä nimiset koirat mulla on :)
Petu poseeraa
edelleen Petteri oikein valppaana :)
Tasapuolisuuden nimissä myös Hiirisestä pari otosta ;)
Tito 13 kk
ja toinen samanlainen
Mökillä oli tosi kiva fiilis, lämmitettiin sauna ja paistettiin takassa makkaraa. Haikailtiin kuinka kivaa olisi Aksasta ollut olla siellä. Päivän hienoin uutinen oli kuitenkin se, että Hanna oli kuvannut siskolikat, kyynärät oli ok, ja lonkkien välikuvatkin näyttivät oikein lupaavilta: Viiru b/c ja Lappu a/b. Toivotaan että lonkat pysyvät noissa lukemissa viralliseen kuvausikään saakka !!!
Vaikka päivä oli tosi kiva, illalla tuli taas sellaiset haikeat fiilikset kotona, että piti itkeä ikävää.
Yö olikin sitten yksi he****i, näin ihan kamalia painajaisia Akusta. Mm. että sillä oli ihan kamalan iso hot spot jalassa, koko jalka mätäni ja luut näkyi. Yritin kääriä sidettä ja ajattelin että onneksi jäi niitä antibiootteja aloitan heti kuurin... heräsin moneen otteeseen näihin painajaisiin, milloin Akua ei nukutettukaan ja ihmettelin että miksihän olin kaikille sanonut sen päivän 3.9. :( *HUOH*
toivottavasti nuo painajaiset eivät tule enää ikinä takaisin ! Aksa saa kyllä tulla uniin, mutta vähän iloisemmissa merkeissä kiitos !
Ehkä nämä unet enteili jotain, nimittäin valitettavasti eilen sain todella surullisia uutisia Jarilta ja Teijalta.
Myös Aksan veli Rymy oli jouduttu nukuttamaan eilen !!! Miten veljesten lähtö tulikin melkein samaan aikaan :( Rymy oli vielä pari viikkoa sitten kun soiteltiin kunnossa.
VOIMIA Jari ja Teija! Siellä ne veljekset juoksevat yhdessä !
" Suru kietoutuu ympärille,
kuin usvaharso
joka tiivistyy kyyneliksi poskille.
Jonain päivänä usva haihtuu,
tilalle jää kuulas, kirkas kaipaus
ja yhdessä eletyn muisto. "
Anita sitten osasi valita oikean hetken. Olin ihan väsynyt huonosti nukutun yön jälkeen ja sitten päälle vielä Rymyn suru-uutiset...
Anitalta tuli viesti, että mene katsomaan postia. Olivat laittaneet minulle viisi pientä videopätkää Titosta jotka on kuvattu muutama viikko sitten näyttelytreeneissä. Kaikissa oli ihana erilainen musiikki taustalla. Nämä piristi kovasti päivää ja ne piti katsoa moneen kertaan. KIITOS kuvaaja Anitalle, ja erityiskiitos taitavalle editoijalle Monalle !!!!
Sain pienen virtapiikin ja tein ruokaa ja leivoin PITKÄSTÄ AIKAA mokkapaloja. Reseptin löysin Pullahiiren leivontanurkasta olivat siellä nimellä Ruotsin paras/mokkapalat.
Illalla lenkkeiltiin Maisan kanssa. Tällä kertaa mukaan pääsi Petu. Maisa ei pelännyt Petua enää ollenkaan, vaikka ei ole Petua aiemmin tavannut. Lenkki meni hienosti, Maisalla oli taas paljon ihmettelemisen aihetta kaupungissa, maalaistyttö kun on :) Petullekkin tuli hyvää harjoitusta, kun ei ole lapsiin tottunut. Petu katseli ihmeissään kun Mervin poika juoksenteli ympäriinsä, välillä poika laittoi kädet maahan kuin koiralla ja juoksi nelinkontin :) Kerran ihmetteli että miten Petulla on noin paksu häntä, ja pitihän sitä takaa päin vähän kokeillakkin :) Petu suhtautui tyynen rauhallisesti. Meillä on molemminpuolinen koulutus, Maisa totuttelee toisiin koiriin, ja meidän koirat totuttelee vilkkaisiin poikalapsiin (kolmeen eri poikaan ollaan tutustuttu, samoin kuin Maisa kolmeen eri koiraan) jotka eivät todellakaan pelkää koiria :) Kiitos siitä Mervi ja pojat !
Sovittiin että ensi viikolla voitais mennä Maisukan kanssa jo näyttelytreeneihin. Ei vielä treenaamaan, mutta tutustelemaan koiriin sinne laitamille.
Se piti vielä sanoa, että meidän Puuhis-Pete on muuttunut tyystin kun Akua ei enää ole. Sitä ei voi enää sanoa "Puuhis-Peteksi" se entinen puuhis on kadonnut. Ennen se oli välillä jopa raivostuttava huomionhakija ja "minä minä minä" - tyyppi. Enää se ei sitä ole. Se makoilee Aksan pedillä rauhallisena sisällä, ei kerjää huomiota niin kuin ennen. Se on kuulolla, ja sillä on halu miellyttää minua. Se kuuntelee ja tottelee paljon paremmin kuin ennen. Ja jopa ruokailutavat ovat muuttuneet tyystin. Ennen se nirsoili, jätti ruokaansa ja sille piti laittaa herkkuja ruoan päälle että sai sen syömään. Nyt se on syönyt joka ikinen päivä ainakin viikon ajan heti ja mukisematta ruokansa ja nuolee vielä kuppinsa päälle. Ilmeisesti se on ottanut Aksan paikan, ja todellakin alkanut muistuttaa Akua.
Huomenna treenaillaan Titon kanssa tokon alkeiskurssilla, keskiviikkona Petun kanssa kimppatreeneissä ja taas torstaina Titon vuoro.
Kommentit