Voi hiivatti mikä viikko :(
Sunnuntai-iltana kun olin ollut päivän koulutuksessa ja kun lenkille lähdön aika koitti, vettä satoi taivaan täydeltä. Lenkit olivat siis luokkaa parin korttelin ympäri. Keksin sitten kuningasidean taltuttaa Titon energian, annoin sille ison puristetun naudannahka puruluun... (ja lopun voitte jo melkein arvata :( )
Petu sai siankorvan, koska en uskalla luita sille antaa, se nielee ne lähes kokonaisena. Annoin Titon pureskella luusta ehkä 1/3 osan, ja otin sen sitten pois.
Seuraava yö oli yhtä PAINAJAISTA. Tito sai sellaisen ripulin että oksat pois :( Aamuyöllä se alkoi ja sitten lampattiinkin ulkona. Aamulla päätin että odotan apteekin aukeamista ja hain sieltä canikuria. Niin tein, ja ajelin takaisin kotiin antamaan canikurit. Ruokaa Tito ei tietty saanut. Sovittiin että Marko menee puolen päivän aikaan katsomaan ja käyttämään sen ulkona.
Jätin Titon yhteen huoneeseen, ettei paskoisi koko kämppää jos vahinko sattuu. Herra oli tullu portin yli, ja raapinut oven pielestä maalit pois tahtoessaan ulos. Raasu :(
Kun Marko meni kotiin ripulit oli parissa paikassa lattialla, ja haju todella sanoinkuvaamaton. Syö siinä sitten ruokkiksella siinä hajussa kun ensin yökit ja siivoat paskat pois :(
Töistä tultua se ripulointi oli jatkunut, ja kun tulimme kotia haju oli kerrassaan hirvittävä. Marko oli käyttämässä Titoa ulkona, ja kun avasin oven yökkäsin kaksi kertaa jo ovella. Petu tuli ovella vastaan sen näköisenä että happi loppuu ihan just, mie en kestä täällä sisällä enää hetkeäkään. Vein petun aitaukseen ja aloin siivota. Ripulit oli lentäneet sellaisella paineella, että sitä oli ovissa ja seinissäkin. Yökin ja luutusin kaksi tuntia, kaikki ikkuna olivat selällään ja sumuttelin ilmaan ilmanraikastinta. HUOH!
Tuli mieleen jo kauhuskenaarioita että Tito on syönyt jotain myrkkyä tms. Tito oli kuitenkin ihan pirteä ja sikanälkäinen. Kävin sen ja Petun kanssa illalla normaalin lenkin Sinkkiniemestä pilkkopimeässä metsässä otsalampun kera :) Keitin sille illalla riisiä ja annoin sille vain riisiä ja piimää. Lisäksi tietty canikuria.
Seuraava meni taas heikoilla unilla, parin tunnin välein laukatessa kartanolla. Just kun alkaa nukahtaa kuuluu se tuttu ulina että tahtoo ulos ... HUOH!
Tiistai aamuna taas päätin vierailla apteekissa ennen töihin menoa. Tällä erää päätin hakea hiilitabletteja.
Soitin myös eläinlääkärille, ja kysyin että olisiko ripuliin mitään järeämpää lääkettä. Eläinlääkäri ehdotti antibioottikuuria, mutta sanoin että katselen vielä tilannetta josko hiilitabletit auttais. Annoin niitä päivän aikana 30 tablettia (ohjeen mukaan niitä sai antaa 4-10 tabl kerralla ja 3-4 krt päivä) Tito oikein kerjäsi ja mussutti ne tabletit niinkuin ne olisi suurinta herkkua. Marko kävi taas ruokatunnilla kotona ja luojan kiitos sisälle se ei ollut tehnyt mitään. Minä kävin vuorostani taas puoli kolmen maissa käyttämässä sen ulkona, sellaista kivaa mustaa mönjää sieltä lensi kaarella ulos, mutta sisälle se ei ollu tehnyt. Olin jo toiveikas että josko tämä alkais helpottaa viimein. Tiistai päivän aikana Tito sai vain riisiä ja piimää. Mun oli pakko piilottaa kaikki mahdolliset syötävät kaappeihin koska Tito yritti varastaa kaiken mahdollisen kun oli niin nälkäinen :( Kävin tiistai iltana kuitenkin treeneissä koska Tito oli pirteä ja ripuli ei ollut tarttuvaa lajia vaan tuli siitä luusta. Yritin palkata lelulla mutta eipä se kauaa jaksanut kiinnostaa. Olin ottanut taskuun kuivamuonaa, jouduin palkkaamaan osittain sillä. Harjoiteltiin mm. liikkeestä seisomista, ja otettiin liikkurin ohjauksessa myös seuraamista ilman talutinta. Titolla tämä meni todella hienosti, mikä johtui osittain siitä että se oli niin nälkäinen, että olis seissy päällään yhdestä kuivamuonan palasesta. Illalla annoin sille vähän riisin ja piimän sekaan sellaista pakastelihamössöä jota olen ruotsista ostanut. Illalla vielä googlettelin netistä kaikkea mahdollista ripuliin liittyvää, ja päätin kokeilla yhtä "vanhan kansa perinnekeinoa".
Siis laitoin puoleen lasilliseen vettä ruokalusikallisen perunajauhoja, tällä pitäisi ripulin loppua kuin seinään.
Ajattelin mielessäni että tuskin on mitään hyötyä, mutta pakko kokeilla kaikkea mahdollista. Seuraavana yönä Titolla alkoi klo 3 ihan kamala ripulikierre, ulkonakäyntien väli oli alle tunti, viimeisen kerran käytiin ulkona klo 9... en jaksa edes laskea montako kertaa tuli lampattua siinä pimeässä syysmyrskyssä. Samalla kirosin alimpaan helv****in perunajauholitkut, ajattelin että se sai tän ripulin vielä pahemmaksi.

Aamulla soitin eläinlääkärille, etten jaksa tätä enää, en jaksa valvoa öitä ja käydä töissä. Tulen iltapäivällä hakemaan ne antibiootit. Marko meni taas ruokatunnilla kotiin, ja IHME oli tapahtunut. Marko seisoskeli koiran kanssa pihalla pitkät tovit, Tito vaan kuseskeli puihin, ja ripulista ei ollut tietoakaan. Minä menin vuorostani klo 15 käyttämään sitä ulkona, ja sama tarina ei tietoakaan ripulista, kuseskeli vaan. Tässä vaiheessa ilmoitin eläinlääkärille, etten haekkaan sitä antibioottia, että nyt näyttää paremmalta. Tito paskoi seuraavan kerran vasta iltalenkillä klo 20 jälkeen vaikka annoin sille klo 15 piimää ja riisiä ja raejuustoa ja klo 18 kermaviiliä. Käytiin lenkkeilemässä saloisten suunnalla, näitä lenkkipolkuja ollaan joskus kävelty Tessin, Rutun, Rosson ja Martin kanssa. Petun treenit jätin väliin, oli NIIN väsynyt olo.

Tänä aamuna kun heräsin, ensimmäinen reaktio oli, että olenko nähnyt unta ettei mun ole tarvinnut käyttää Titoa ulkona :) Voi ihanuus, Tito ei ollut herättänyt koko yönä ! Viimein olemme saaneet sen bakteerin ulos suolistosta. Aamulla annoin jo kourallisen kuivamuonaa niin tutun piimä/riisi sekoituksen sekaan.
En tiedä oliko se perunajauholitku se joka sen vei, aion kyllä kokeilla sitä vastakin :) Sen voin sanoa että canikur ei tähän tautiin auttanut ollenkaan.
Jäin vielä miettimään että MITEN ON MAHDOLLISTA että puruluu aiheuttaa tuollaisen ripulin?
Tito on syönyt niitä kymmeniä kertoja ennenkin, ja mitään ei ole tullut. Muutenkin, sillä ei ole koskaan ollut ripulia aiemmin ja on kyllä vetänyt maasta naamariin jos jonkinlaista tavaraa. Olin ostanut puruluut joskus kuukausia sitten jostain näyttelystä, olivat sellaisessa muovipussissa. Muistaakseni koju mistä ne ostin, oli sellainen missä luut olivat paljaaltaan avonaisissa laareissa. Mistä sitä tietää kuinka kauan luut ovat olleet jo myyjällä, ja lisäksi mulla ne oli poikkeuksellisen kauan kaapissa. Koko pussi lensi roskiin, ja meillä ei vähään aikaa syödä noita puristeluita.

Illalla treenailimme taas tokokurssilla. Otettiin lyhyitä pätkiä seuraamisia ja perusasennon harjoittelua.
Lisäksi liikkeestä seisomista ja paikallaoloa siten että pari häiriökoiraa kiersi ympärillä. Tän päivän sää ei suosinut meitä. Oli tuulinen sää, ja koska lehtiä lenteli maassa meidän treenaamisesta ei meinannut tulla mitään. Tito on ihan hulluna liikkuviin lehtiin, ja ajattaa ja saalistaa niitä, ja kun saa lehden kiinni, se syö sen :) Ja voin sanoa että meikä lenteli perässä, kun se 60 kiloisella ruhollaan aina yht äkkiä bongasi liikkuvan lehden ja sitten mentiin :)
Treenien jälkeen käytin Petun lenkillä. Otin kontaktiharjoituksia ja nopeita maahanmenoja lenkin lomassa, ja Petu oli oikein yhteistyökykyinen.
Bullmastiffi on taas ollut ikävissä merkeissä julkisuudessa. Laitan vielä loppuun kuvan Petun velipojasta Nicosta, jonka sain tänään.
1956119.jpg
"Nico näyttää kuinka kiltti ja hellyyttävä bullmastiffi voi olla"
kuvassa Nicon luona kyläilemässä Anan äidin koira

1956134.jpg

Titon veli Kassu ja Emma leikkimässä pihalla 30.9.2008