Eilen korkattiiin tokoilukausi tälle vuodelle. Oltiin Titon kanssa treenaamassa, 5 muuta koirakkoa oli meidän lisäksi. Alkuun Tito ei ollu mukana yhtään, vaan keskittyi seuraamaan muiden koirien touhuja ja kuseskeli lumipenkkoihin :( Loppua kohti tahti kuitenkin vähän parani. Ensin näytettiin "parhainta seuraamista" ohjaajalle. Tito meni pätkiä suht hyvin ja pysyi kontaktissa mutta isänsä tassun jälkiä seuraten välillä pitää ottaa sellaisia iloloikkia, ja paikka vaihtelee jatkuvasti. Sitten otettiin luoksepäästävyys liikkeenä rivissä, se meni ok makupalan avulla. Sitten otettiin paikallaoloa. Jätin Titon istumaan koska sillä on vielä vaikeuksia mennä hankeen makaamaan. Jätin sen vain remmin mitan verran, ja tein tosi lyhyitä pätkiä ja kävin palkkaamassa. Muutaman kerran se hipsi mun luo ja jouduin palauttamaan sen paikalle. Positiivista kuitenkin keskittyminen minuun kun molemmilla puolilla oli vieraat koirat. Sitten otettiin maahanmenoja siten että käveltiin pätkä (ilman seuraamista) ja maahanmeno. Sitten jätettiin koira hetkeksi maahan ja käveltiin muutama askel ja palattiin koiran luo. Tito menee aika hitaasti maahan ja joudun sitä avustamaan kädellä. Ihmeen hyvin se kuitenkin jäi makaamaan paikoilleen. Välillä käytiin pikku lenkki kävelemässäkin läheisellä meren rannalla jotta jaksaisi taas keskittyä. Olen suht tyytyväinen sen käytökseen muiden koirien läsnäollessa, jaksaa aika hyvin keskittyä minuunkin. Mutta itse liikkeissä suunta on vaan ylöspäin :) Kotimatkalla käytiin kaupassa ja vietiin myymäni hylly ostajalle. Kun pääsin kotiin Petu meni iloisesti häntä heiluen tervehtimään ja haistelemaan Titoa, ja kuin salama kirkkaalta taivaalta Tito nappas Petun korvaan kiinni. Teki tiukkaa että saatiin ne irti toisistaan ja sen jälkeen Tito kuulikin kunniansa. Huusin sille kuin palosireeni ja hyeena ja ties mitä, koko Hekkalantie kuuli sen takuulla. Raahasin sen niskasta arestiin omaan huoneeseen ja siellä se nökötti pari tuntia. Oli tarkoitus käyttää sitä vielä lenkillä mutta siellä se katseli ikkunasta kun lähdettiin Petun kanssa lenkille. Ruoka-aikaan oli makuusulkeiset, parin minuutin paikallaolo maassa ennen kuin sai ruoan. Se teki tiukkaa ja jouduttiin harjoittelemaan muutamaan otteeseen... Ruoan jälkeen päästin Titon arestista ja ne oli taas yhdessä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tito oli aamulla aika vaisu, makoili enimmäkseen ja aamuriekkumiset Petun kanssa jätti väliin. Myös töiden jälkeen se makoili omassa huoneessaan ja mullisteli sieltä vaikka portti oli auki. Kenties ehkä sen paksuun kalloon meni jotain perille ? Toivotaan näin. Ilmeisesti meillä lauman arvojärjestys meni sekaisin Aksun kuoleman myötä. Lisäksi Tito alkaa olla siinä murkkuiässä että on kiva kokeilla kaikenlaista. Petuhan ei ole riidanhaastaja, se ei koskaan ikinä tapellut Akun kanssa niiden 3,5 vuoden yhteiselon aikana, ei edes koskaan murissut Akulle. Muidenkaan koirien kanssa Petu ei ole tapellut koskaan, sillä ei ole edes mitään "tappelukokemuksia". Se ei ole koskaan esim. ollut kiinnostunut ruoasta siten että puolustais sitä. Antaa muiden syödä ne ennemmin kuin tappelee. Titohan on taas niin ahne että se tappelisi viimeiseen hengenvetoon ruokansa puolesta. Petu raasulla on nyt iso pintahaava korvan sisäpuolella, ja päälypuolellakin hampaanreikä. Niin kuin noita vaivoja sillä ei olis viime aikoina ollut riittämiin. Vein eilen aamulla varmuudeksi Petun pissanäytteen vielä tutkittavaksi nyt kun lääkekuuri on loppunut, ja aamulla sain tuloksen että näyte on puhdas.

Tänään sitten tokoiltiin Petun kanssa. Siitä mulla ei olekkaan kuin positiivista ylistystä :) Mentiin treeni aika pitkälle samalla tavalla kuin eilen. Seuraaminen oli ihan loistavaa. Paikka ja kontakti pysyi koko ajan myös juoksussa, käännöksissä ja hitaassa kävelyssä. Peruasennot todella nopeita ja paikkakin ok. Luoksepäästävyys kympin arvoinen ilman makupalaa. Paikallaolo makuultaan mallisuoritus, ainoastaan perusasennon ennakoi, ja se oli mun moka. Rupesin sanomaan "istu" ja samalla katsoin Petua joka nytkähti jo paikaltaan ja en sanonutkaan sitten mitään, mutta se kerkesi jo istumaan :) Sitten otimme nopeita maahanmenoja, ne oli loistokkaita, Petu tippui maahan todella nopeasti. Jopa kouluttaja sanoi että on harvinaista että iso koira menee noin nopeasti maahan. Sitten otettiin vauhdikas luoksetulo siten että jätin Petun paikalleen ja juoksin 100 m ja huusin sen sitten perääni ja palkkasin. Sitten otettiin liikkeestä seisomista. Petu pysähtyy heti ja ei ota askeltakaan. Ainoa murhe on perusasennon ennakointi, se ei ennakoi jos menen vierelle ja palkkaan sen samalla. Pääosin vapautan sen heti seisomisesta. Koska treenit meni niin hyvin, päätimme lopuksi hakea metsästä keppejä ja lopuksi annoimme koirien leikkiä kepeillä ja taistelimme niillä, kivvaa oli :)
Kotiin päästyäni otin Titon ja kävin sen kanssa kotimetsissä pitkän lenkin. Se oli todella tottelevainen. Se yritti leikkiä hihnallaan, yksi napakka "ei" sai sen heti lopettamaan pelleilyn. Ilmeisesti eilisen hyeenahuudot pyörivät vielä sen kallossa :) Illan koirat ovat palloilleet tässä yhdessä ja ongelmaa ei ole ollut. Pari kertaa Titon piti häntä pystyssä haistella Petua kielsin sitä heti ja se lopetti sen. Jospa se tästä tämä laumajärjestys vielä kääntyisi kohdilleen :)
Huomenissa on tiedossa omiakin harrasteita, siis valokuvauskurssia ja viikonloppuna mennään Kokkolaan.
Ja vielä kiva vinkki stressin hallintaan jonka sain Kristiinalta (kiitos!):
"Käsittele kaikkia stressaavia tilanteita kuin koira.  Jos et voi syödä sitä tai leikkiä sillä, kuse sen päälle ja kävele  tiehesi."

Loppuun vielä Pialle ja Ronjalle voimahali perjantaille, täällä ollaan hengessä mukana !:(


Tässäpä viikonlopulta kuva Titosta vauhdissa kera kepin ...