Voi miten hienoja uutisia Hanna ilmoitteli aamulla. Titon systereiden lonkkatulokset on viralliset nyt, ja ihan loistavat! Parempaa ei uskallettu edes toivoa ! Lappu (B. Tuppence) A/A ja kn tuloksethan olivat julkiset jo aiemmin eli 0/0. Viiru (B. Tintagel) B/C ja kn 0/0!
Pistää miettimään tätä lonkkien periytymisasiaa ihan tosissaan, kun Aksan lonkat olivat siis D/D samoin Kukan. Aksan 1. pentueessa jossa narttu oli A/B ja kaikki sisarukset terveet samoin lähes koko suku tervettä, paras tulos oli B/C ja lisäksi yksi C/C ja kaksi D/C tulosta. Aksa x Kukka pentueestahan on tietty kaksi vasta virallisesti kuvattu viidestä, että siinä mielessä vertailu on vaikeaa. Mielenkiinnolla katsellaan mitä loput tulokset ovat. Tytöillä on nyt alkaneet juoksut, pakastesperma odottaa pakkasessa oikeaa hetkeä, ja me odotellaan pentua tai vaikka kahta;)

Viikonloppu meni ihan hujauksessa. Lauantaina vietin viitisen tuntia pimiöllä. Sain todella helposti tehtyä yhden onnistuneen kuvan jostain 80-luvun alun negasta. Alkukankeuteen tosin meni aikaa, kun ei tahdottu muistaa valotuslaitteiden asetuksia, ja toisen laitteen päälle laittamisessakin oli ongelmia. Iltapäivästä lähdettiin koirien kanssa ulkoilemaan mökille, ja käytiin jäällä lenkki. Koirat oli pidettävä remmissä Titon kynnen takia edelleen. Petunia ei osaa käyttäytyä yksin irti ollessaan vaan pitää tahallaan härnätä ja kiusata Titoa joten sekin sitten lenkkeili remmissä. Kotiin päästyäni kahvia naamariin ja taas pimiölle. Se oli kyllä virhetikki. Olin niin väsynyt että ajatus ei kulkenut, ja valotuksen sekuntien laskeminen tuotti niin paljon päänvaivaa, että vielä unissakin laskin valotusaikoja. Kotiuduin illalla klo 22, ja saunan ja saunasiiderin jälkeen ei paljon unta tarvinnu houkutella :) Sain kuitenkin yhden toisen kuvan hyvälle alulle, mun veljen vauvakuva vuodelta 1977 ;)
Sunnuntaina lähdimme jo päivällä mökkeilemään. Tällä erää teimme nuotion ulos, ja paistoimme makkaraa, ja nautimme pehmopaloista, italian yrtit tuorejuustosta ja italian salaatista kera makkaran. Hyvää oli. Petu toimi makkaramestarina, ja yritti pariin otteeseen kiivetä meidän nuotion viereen raahaamalle pöydälle, kun munaskut meinas jäätyä hangessa ;)

Petunia odottelee anovan näköisenä josko se makkara olis valmista...

Ruokailun jälkeen lähdimme jäälle mahtavaan auringonpaisteeseen kävelemään. Edelleen remmissä. Kokeilin pitää Titoa irti kun tultiin mökille ja laitoin sille tossun jalkaan. Se meni kuin tuulispää, ja tossu lensi alta aikayksikön. Remmiulkoilua siis jatkettiin. Kävimme todella PITKÄN lenkin jäällä. Osittain pääsimme kelkan jälkiä pitkin, osa matkasta tarvottiin upottavassa ja terävässä hangessa. Taas Titon kynnestä tihkui verta, mutta se näytti kuitenkin ihan ok:lle ja kotona veren tulo lakkasi heti.

suolainen makkara teki tehtävänsä, Petunia sammuttaa janoaan lumella...

Mökille palattuamme istuimme vielä hetken terassilla nauttien auringosta ja hiljaisuudesta. Sitten olikin jo kiire taas pimiölle.

Tito nauttii auringosta terassilla


meitin lenkkimaastoa

Kotiin tultuani painelin pimiölle, ja sain edellisenä päivänä aloittamani kuvan tehtyä kolmena kappaleena, ja siihen olin tyytyväinen. Ajateltiin taas jatkaa harjoituksia ensi viikonloppuna.
Eilen sitten lenkkeiltiin Tuomiojalla. Otin molemmat matkaan, ja kirpeästä pakkasesta huolimatta käveltiin remmeissä aika pitkä lenkki. Voi hiisi mitä Tito taas tempas. Ihan yht äkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta pimeässä metsässä se alkoi hyppiä ja pomppia ja hyökkiä ja minä en tajunnut yhtään mistään on kyse... Raahasin sen pois siitä ja karjuin että lopettaa. Kun tilanne oli ohi, tajusin että jumalista se oli joku hiiri, rotta tai myyrä mitä se jahtasi... takaisinpäin oli kiire, ja sen verran ehdin nähdä että joku harmaa se oli, ja raatona makasi, sitten mentiin ja äkkiä. YÖK. Luojan kiitos että jollain konstilla sain sen pudottamaan sen... siis olisin varmaan laatannu jos olisin nähnyt sen mussuttavan sitä raatoa suussaan... Eli Titokin on the kissa ;)

Tänään treenattiin pakkasesta huolimatta Petunian kanssa. Alkuun luoksepäästävyys liikkeenä. Kouluttajan lisäksi paikalla oli täysin vieras ihminen joka teki luoksepäästävyys harjoituksen myös. Eka kerralla unohtu sanoa "paikka" joten Petunia nousi häntä heiluen tervehtimään. Toisella kerralla kun muistin antaa käskyn, liike sujui hyvin. Saatiin kaikki kympit :)
Sitten otettiin paikallaolot. Otin pakkasesta huolimatta Petulla sen maassa, hyvin meni, ei valittamista, peruasennon ennakoinnista ei tietoakaan.
Sitten otettiin hyppyä, siinä vähän keskittymisvaikeuksia. Vieressä oleva kustu tolppa olisi kiinnostanut enemmän. Hypyn se teki hyvin, jostain syystä istui suoraan esteen taakse. Pariin kertaan sain sen seisomaan esteen taakse, ja siihen oli hyvä lopettaa.
Sitten otettiin seuraamisia, itse otin lisäksi kaukokäskyjä ja liikkeestä maahanmenoa. Petu oli kuulolla ja keskittyi hyvin. Sitten otettiin erikseen luoksetulot liikkeenä. Jälleen nappi suoritus, tällä kertaa Petu ei pyöritellyt päätään kun jätin sen istumaan, vaan keskittyi minuun. Lopuksi otettiin vielä ruutua. Se on Petulla kivalla mallilla, kun tykkää liikkeenä siitä. Otin jo kerran ilman makupalaa ruutuun lähetyksen. Kivat treenit jälleen. Kotiin päästyäni painelin tuohon kotometsään lenkille, Tito jo suurin piirtein hyppi seinille kun kävin treenien jälkeen vielä kaupassa ja se oli joutunut kotona odottelemaan. Eilen taas surffailin Enklannin tilauksia, tällä kertaa koirille. Löysin mielenkiintoisen artikkelin ja niitä juttuja pitää heti kokeilla ;) Kerron asiasta enemmän kunhan olen testannut miten tämä juttu toimii.
Tosin viime viikot olen saanu lääkitä koiria jatkuvasti. Petu sai aiemmin silmiin tipat, kun sillä pisti joku silmään reiän, silmä punoitti ja vuoti. Olen laittanut yli viikon niitä tippoja Petulle silmään 4 krt / päivä. Silmä näyttää nyt paljon paremmalle, ja ei räämi enää. Titon kynttä taas olen puhdistanut betaldinella 3 krt päivä ja puhdistuksen jälkeen päälle vielä basibact jauheet. Josko tämä joskus loppuu...
Ja eilen sain kameraan eristeen, ja nyt se toimii niin kuin pitääkin. Toivottavasti aurinkoisia kelejä riittää, niin pääsisin testaamaan kameraa, ja tekemään vähän uudempiakin mustavalko-otoksia.
Esiraati on päätöksensä tehnyt Mr and Ms Kokkola kisassa, 10 kuvaa pääsi jatkoon, Petunia ei siinä porukassa ollut. Mutta HUIKEA uutinen oli se, että Pian Arwen on jatkossa !!! Arwenilla kun ei ole missikisoissa niin hyvin tärpännyt, joten nyt peukut pystyyn että Arwen vie koko potin ja voittaa kisan !!! Eli kaikki antamaan Arwenille ääniä! Pian blogiin tulee tästä lisätietoa, mistä finalistikuvat löytyy ja miten niitä äänestetään. Vapiskaa muut karvatupot ja puudelit jotka pääsitte finaaliin ;) Onnea vielä tätäkin kautta Arskalle !