Lähdin aamusella puoli yhdeksän aikaan ajelemaan kohti Vaasaa. Poimin matkalta Sirkan kyytiin. Petunia oli aamulla terhakkaana söi jopa kuppinsa tyhjäksi siinä toivossa että pääsisi matkaan... ei päässy tällä kertaa. Ja ei taida päästä koko vuonna, ainakaan Suomen kehiin. Ne tavoitteet Petunian osalta olis ulkomailla, kun Suomesta sillä kaikki tarvittava on, mutta ei jaksa raahautua minnekkään :)
Tiesin että ollaan hyvissä ajoin paikalla, bulldoggien arvostelu alkoi aikataulun mukaan 11.20 ja olimme silloin jo kehän reunalla. Bulldoggeja oli 28 kappaletta, joten siinä sai tovin odotella. Käytiin useamman kerran ulkona ja otin onneksi Titolle kevythäkin mukaan niin ei tarvinnu roikottaa sitä remmin päässä. Törmäsin heti Norjan bussimatkan tuttuihin, oli kiva nähdä teitä kaikkia !!!!

Kun kehä viimein alkoi, ensin kehään asteli kolme junnu-urosta. Yksi heistä sai erin, sitten olikin Titon vuoro. Tito sai erin. Avoimista ja valioista yhteensä 2 koiraa sai lisäksi erin, sitten me neljä kisasimme PU tittelistä. Tuomari katsoi liikkeitä todella tarkasti, saimme juosta useamman ringin ja edestakaisin pu2:n kanssa. Tito oli PU1 ja sai siis sertin ja cacibin. Sitten nartut asteli kehään, niistä vain yksi sai erin. Sitten pyörähdimme rop/vsp kehässä, Tito nappasi myös ROP-tittelin itselleen. Kun kello alkoi olla jo paljon, ja kehät melkein ohi niin päätin että kun odottelu on lyhyt, niin jäädään tällä kertaa myös ryhmään. Vaikka Titolla on useita ROP-sijoja tämä oli toinen kerta kun jäimme ryhmäkehään. Akun kanssa taisin pyörähtää kahdessa ryhmässä ja Petun kanssa ei olla jääty kertaakaan kokeilemaan onnea. Kauaa ei tarvinnu odotella kun meidät kutsuttiin kokoama kehään. Katselin ympärilleni sitä koirapaljoutta toinen toistaan hienompia koiria: oli uljaita tanskandoggeja, snautsereita, pinsereitä, dopermannia ja rottweileria ja komea bulldoggi-herra, en edes kaikkia rotuja tunnistanut. Yksilöarvostelussa en huomannut tuomarin kiinnittävän mitenkään erityistä huomiota Titoon, katsoi samalla tavalla Titon kuin muutkin koirat.
Sitten olikin aika siirtyä isoon kehään. Tuomari alkoi poimimaan välittömästi kahdeksan koiraa jatkoon. Kun pääsimme jatkoon, olin todella tyytyväinen. Tito oli ainoa "lyhytkarvainen" jatkoon päässyt, muut oli enemmän tai vähemmän turkillisia rotuja. Itse asiassa olin iki-onnellinen, ja kun katselin ympärilleni totesin että ikinä emme voi tässä sakissa sijoittua, että kohta tulee good bye. Tuomari katsoi tarkkaan kahdeksan finalistia, tällöin huomasin että se katseli / kokeili Titon päätä aika pitkään. Sitten tuomari juoksutti ja mietti ja juoksutti ja mietti ja yksi kerrallaan pudotti neljä koiraa pois, ja jäljelle vain neljä finalistia ja yht äkkiä tajusin että me olemme siinä neljän joukossa !!!

Saman tien tuomari sijoitti Titon neljänneksi, ja olin siihen sijaan enemmän kuin tyytyväinen !!! Ryhmän voitti berni, muita sijoittujia oli snautseri ja venäjältä kisaamaan tullut nöffi. Lopuksi kuvaajat tulivat ottamaan kuvia. Tito alkoi olla aika sippi, ja kun ihmisiä alkoi lähtemään katsomosta, se kiinnitti niihin huomiota enkä saanut sitä enää seisomaan kunnolla. Kuva näyttelyn sivuilla on sen mukainen, kaikki mahdollinen kaulanahka ketjun alla, ja takaosa suora ku tikku ;) Nooh, ei voi mittään petrataan seuraavalla kerralla jos joskus vielä ryhmässä päästään sijoittumaan :)
Tässä vielä Titon arvostelu:
Tuomari Irina Poletaeva, Suomi
"Excellent breed type. Strong bones. Excellent head & expression. Correct bite. Typical topline & tail carriage. Excellent forechest. Should be only a little bit stronger in hind quarters and hind movement"
NUO ERI1 PU1 SERT CACIB ROP

Ryhmässä tuomarina oli Benny Blid von Schedvin, Ruotsi. Kotimatkalla pysähdyimme Kruunupyyssä. Haimme pizzaa ja menimme Pian luo syömään. Ttio sai lainata Pian pihapiiriä ja peltoja ja pääsi jaloittelemaan vapaana kunnolla pelloille. Ja totta kai ryhmäsijoittuja sai maistella myös pizzaa ;) Kiitos Pialle lenkkeilymaastoista ja hieman erikoisesti keitetyistä kaffeista :)
Kiitos myös Kirsi Anttilalle Titon arvostelun pelastamisesta ja palkintojen kantamisavusta :) Ja vielä kiitos menee Paakkarin Ninalle lehdistä !
Loppuun kuva Titosta kehässä:
1240952467_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
kuva: Pia Byskata

Minusta Tito muistuttaa tässä kuvassa emän emän isäänsä Brinscall Brannigania :)

Eilen sitten kävin viimein palauttamassa Hannalle Norjan reissulla lainassa olleen häkin. KIITOS Hanna häkin lainasta!
Sen jälkeen lenkkeiltiin tihkusateessa tuossa omassa metsässä.
Tänään sitten herrat olivat järjestäneet pienet orgiat. Jätän yleensä pitkän päivän ajaksi koirat erilleen. Portti erottaa koirat keskellä taloa. Ihan vaan sen takia että kun ovat kovia remuamaan ja leikkimään niin tulisi päiväsaikaan nukuttua. Tänään Petunia oli sitten hypännyt pitkästi toista metriä korkean portin yli ja niillä oli ollut KIVAA ;)
Kun Marko tuli töistä, Tito oli läähättänyt niin että vesi tippui suusta, ja Petunian korvat oli olleet likomärät ja kuolassa ja lisäksi matot seinien vierellä. Voi vaan kuvitella kuinka hauskaa ovat pitäneet kun kukaan ei ole ollut kieltämässä ;)

Illalla kävin Petun kanssa treenaamassa. Tokoilu Petunian kanssa on kerta kerralta kivempaa. Kun harjoitukset ovat haastavia, Petuniakin pysyy vireänä. Ensin otettiin sivulletuloa eri paikoista. Koira ensin vasemmalle puolelle, muutama askel sivuun ja siitä sivulle kutsu. Sitten koira oikealla puolella ja kutsu sivulle. Sitten jätettiin koira paikoilleen taakse, ja siitä kutsu sivulle. Petulla meni muuten hyvin, mutta takaa tullessaan tahtoi aina kiertää minut, eikä osannut tulla suoraan.
Sitten otettiin muutaman askeleen seuraamispätkiä ja liikkeellelähtöjä. Ne meni Petulla hyvin. Seuraavaksi luoksetulot yksitellen. Eka kerralla menin todella kauas Petusta ja päätin oikein pitkittää käskyä. Tässä vaiheessa työnsin käden taskuun ottaakseni valmiiksi namin niin silloin Petua vietiin... palautin sen takaisin paikalleen, jätin ja odottelin tovin ja kävin palkkaamassa paikalle, ja sitten vasta otin luoksetulon. Petulle tuli oikosulku, tullakko eteen vaiko sivulle, ja kun en antanut apuja, se jäi eteen. Siitä pyysin sivulle. Otin toisen kerran luoksetulon siten että pienellä eleellä ohjasin Petun sivulle, ja se meni todella hyvin. Sitten treenasimme liikkeestä seisomista. En tiedä mikä sekoilu päivä Petulla oli, se meni ensin maahan seiso- käskyllä, sitten istui. Mun piti kirjaimellisesti näyttää mitä seisominen tarkoittaa, ennen kuin Petun muisti alkoi palata. otin ainakin viisi toistoa, ne meni hyvin.
Sitten otettiin noutoa. Jälleen otin puisella kapulalla jossa ei ole päitä. Aivan loistavaa iloista noutoa Petulta, ja ei pudottanut kapulaa kertaakaan. Otin vain muutaman harjoituksen ettei se vaan nyt kyllästyisi. Ensi kerralla yritän saada sen jo tulemaan kapulan kanssa suoraan sivulle. Lopuksi otettiin ruutua. Otin sen Petulla kaksi kertaa. Eka kerralla haapuili vähän ja kävi haistelemassa takamerkkiä, toisella kerralla meni nappiin. Illalla vielä lenkkeilin Titon kanssa välikylässä. Huomenissa olisi Titon kontrollikäynti fysiopterapeutille. Ja vabbukin lähenee hurjaa tahtia :)