Viimein ehdin taas päivittämään tännekkin... Palaan sunnuntaihin. Avattiin kotona ensin päivällä grillikausi. Sekin oli hieman hankalaa, kun grillihiilet oli tietty loppu, ja kun lähdin niitä ostamaan totesin että eihän helluntaina kaupat ole auki :( Ajoin lähimmälle huoltsikalle ja sieltä sain ostettua hieman arvokkaamman grillihiili pussin. Grillailtiin pihvejä, ja tein lisukkeeksi salaattia ja ristikkoperunoita sekä barbeque dippiä, NAM! Ekat grillaukset maistuvat aina parhailta :)
Sitten lähdimme ajelemaan mökille. Sää oli tosi tuulinen vaikka aurinko paistoi. Jäin kyydistä pois paria kilsaa ennen mökkiä Titon kanssa ja lenkkeilimme mökille. Perillä ulkoilimme useamman tunnin pihalla. Petunia nautti elämästä kahlailemalla vedessä, ja leikkimällä kepeillä. Tito taas oli koko ajan Tellun vanhassa punaisessa fleksissä kiinni. Se on niin uskomaton lintufriikki, ettei sitä voi päästää irti. Sillä ei ole mitään tajua ettei se todellakaan tule niitä lintuja kiinni saamaan, ja linnut näyttää oikein sitä härnäävän ;)
Pääsi se kuitenkin kahlailemaan niin pitkälle kuin fleksiä riitti...
Minä tietty välillä räpsin kuvia sen mitä yhdellä kädellä pystyin kun Tito oli koko ajan toisessa kädessä.
1244148629_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Petunia kahlailemassa meressä

1244148646_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
... ja pitäähän sitä ravistella turkki kuivaksi :)

1244148659_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
ja uinnin jälkeen on kiva kuivatella itseään ruohikossa ja leikkiä kepeillä

1244148873_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Tito myrtyneenä Tellun vanhassa fleksissä, tuulee niin että korvatkin lentävät

1244148885_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
ja tässä syy Titon fleksiarestiin... näitä lenteli kymmeniä ympärillä.
olipa tosi vaikea saada tarkennettua liikkuvaan lintuun taivaalle,
eikä se tämäkään ihan nappiin mennyt ;)


Vielä ennen lähtöä paisteltiin mökissä makkarat takassa. Tätä perinnettähän ei voi jättää väliin ;)

Maanantai oli sitten todellakin maanantai... musta tuntui etten millään jaksaisi lähteä töiden jälkeen lenkille... väsytti ja olis ollut ihana ryömiä peiton alle lukemaan vaikka kirjaa. Ja kun tää fiilis oli, niin mikään ei sitten lenkillä onnistunutkaan... Sain idean mennä Palonkylään metsään katselemaan vanhoja lenkkimaastoja. Noin 100 m kävelyn jälkeen meidän takaa viistosta tuli pari pientä ja "isoäänistä" koiraa. Tässä vaiheessa jo ajattelin että olisko viisainta kääntyä ja lähteä muualle. Nooh pikkuiset menivät menojaan ja äänet kuuluivat vielä kauaksi :) Jatkettiin matkaa. Seuraavaksi vastaan puski norjanharmaa omistajineen. Koira oli fleksissä tietenkin. Tässä vaiheessa sanoin lenkkikaverille että nyt tää lähtee rauhallisempiin maastoihin ja tehtiin täyskäännös hirvikoiran edessä ja palattiin autolle. Koiran omistaja kehui koiran ottaneen vainun jo kaukaa Titosta :) Ajeltiin sitten kaupunginmetsään, ja siellä saimmekin lenkkeillä ihan rauhassa. Kotiin päästyäni pyörähdin Petun kanssa vielä lähimetsässä lenkin. Sekään ei mennyt ihan putkeen. Jostain alkoi kuulua järkyttävä pamauksien sarja, en tiedä mitä ne olivat mutta hirvittäviä jysäyksiä ja niitä tuli toinen toisensa perään.

Tiistai toivoa täynnä
Tämän ankean maanantain jälkeen tiistai olikin sitten paljon valoisampi. Tokoteltiin Petun kanssa. Alkuun otettiin seisomisharjoituksia ilman seuraamista.
Sitten otettiin luoksetulot pariin kertaan yksitellen. Osa otti myös pysäytyksellä. Minä yritin ottaa ekan pysäytyksellä, mutta petu ei sitä osaa, niin ei voi vaatia enempää kuin se osaa, joten läpijuoksuksi meni. Toisen luoksetulon otin sitten ilman pysäytystä. Sitten otettiin ruutumerkkien avulla vasemmalle käännöksiä. Niissä ei moittimista. Alkuun Petu ei huomannut koko merkkiä vaan kaatoi sen, mutta huomattuaan sen, osasi sitä hyvin väistää. Sitten tehtiin ruutumerkeistä neliö, ja sen ympärillä seuraamista. Käännöksiä olikin sitten riittämiin :) Tämäkin meni hyvin, yksi merkki kaatui kerran. Sitten otettiin paikallaoloa, joka meni ok. Loppuun vielä kaukoja. Niiden opettamisen aloitan nyt alusta. Petu nimittäin pomppaa sen verran railakkaasti istumaan ja tulee samalla eteenpäin. Harjoittelin nyt vaan ihan vierestä makupalan avulla istumaan nousun liikerataa siten ettei se liiku ollenkaan. Isänsä poika, Aksa pomppas samalla tavalla istumaan ja liikkui eteenpäin :) Kivat treenit, ja Petukin oli tosi innokas taas.
Lopuksi käytiin Petunian kanssa rannassa pikku lenkki. Kotiin päästyäni Titon kanssa baanalle. Kävin pitkästä aikaa tokolanperällä pitkän lenkin. Yhden talon pihalla oli koira irti, ja kävi tiellä jo mutkan aika lähellä meitä, lähdin menemään takaisinpäin kun säikähdin että se säntää Titon päälle. Nimittäin se haukkui siihen tyyliin että tää on muuten meikän reviiriä. Onneksi mulla oli kaveri mukana, joka meni talon pihan reunaan varuilta että ottaa vaikka koiran kiinni. Omistaja otti kuitenkin koiran sisään, niin päästiin jatkamaan matkaa.

Keskiviikkona olikin sitten Titon treenien vuoro. Paikalla oli ennätysmäärä porukkaa. Uusiakin koiria oli mukana. Treenit mentiin aika lailla samalla kaavalla kuin tiistaina. Alkuun otettiin sellainen kontaktiharjoitus jossa rauhassa annettiin koiran itse ottaa kontakti ja siitä palkattiin. Sitten seisomisia jotka menivät hyvin kuten aina seisomiset Titolla. Sitten otettiin vasemmalle käännöksiä, tällä kertaa ilman merkkejä. Tito kuunteli aika hyvin, huolimatta uusista koirakavereista. Yksi nainen ihmetteli miten olen saanut sen noin hyvin oppimaan ja kuuntelemaan, että ollaanko treenattu koko talvi ;) Nainen oli nimittäin nähnyt meidät viime kesänä näyttelytreeneissä, joissa Tito oli ollut lievästi sanottuna VILLI. Voi kun tämä sanominen lämmitti mieltä :) Kivaa että joku muukin huomaa, että koira edes vähän kuuntelee muakin :)
Luoksepäästävyys otettiin liikkeenomaisesti. Olin AIKA YLPEÄ kun Titon persus pysyi kentässä, vieläpä täysin ILMAN MAKUPALAA. Sitten otettiin omaan tahtiin paikallaoloa rivissä. Viime kertaan verrattuna meni hyvin. Tito ei nyt noussut kertaakaan istumaan, ja otin useamman pätkän ja välillä palkkasin maahan. Loppuun vielä kaukoja. Otin samaan tapaan kuin Petun kanssa läheltä, jotta Tito oppisi oikean tavan. Muuten ok, mutta Tito ei tahdo malttaa maata maassa, menee maahan nopeasti, mutta helposti nousee istumaan makupalan toivossa. Treenien jälkeen taas rantalenkit Titon kanssa ja kotia hakemaan Petuniaa. Petunia pääsikin pitkälle metsälenkille Tuomiojalle. Sain vihiä uudesta lenkkimaastosta missä ei olla käyty kun joskus vuosia sitten kerran. Olipas upea paikka, Petu sai juosta irti koko lenkin. Täällä täytyy käydä vastakin ;) Kun pääsin kotiin, Tito oli sillä aikaa levännyt ja taas täynnä energiaa. Keksin ottaa taas ruotsista ostetun lelun esiin, sillä leikimme pihalla puolisen tuntia. Tito juoksi ihan reikäpäänä se suussa pitkin pihaa. Taistelin lelulla sen kanssa myös jonkin verran, taistelutahtoa löytyy ;) En ole koskaan treeneissä hyödyntänyt lelupalkkausta, tällä lelulla sitä voisi kokeilla, on sen verran mieluinen :)

Jo eilen illalla päätin, että Tito saa lähteä katsastamaan saman upean lenkkimaaston tänään, kun Petu eilen. Kävin siis Petun kanssa ensin välikylässä remmilenkin, ja hain sitten Titon matkaan suurin odotuksin. Niinhän siinä sitten kävi, että siellä olikin joku auto, ja autossa koirahäkki, joten ei auttanut kun kääntyä takaisin :(  Joku muukin oli löytänyt samat maastot... Ajeltiin sitten toiseen paikkaan Tuomiojalle, ja voi itku millainen lenkki meillä taas oli... HUOH!
Nooh, ekana herra jäi kauas jälkeen meistä ja yritin sitä huudella, mutta kuuloaistia ei ollut. Ei auttanut ku palata hakemaan sitä, näin että se seisoi etupää alhaalla ja kumarteli varovasti eteenpäin. Olin varma että siellä on käärme. Olin oikeasti saada sätkyn kun näin mitä siellä oli.... hemmetin iso puoliksi mädäntynyt jänes !!! Hyi hemmetti. Siis karjuin ja kiljuin enkä ilennyt mennä kovin lähelle. Onneksi Tito tuli pois ja jatkettiin matkaa. Se onneksi ei ottanut sitä suuhun, eikä kierinyt sen päällä tms. Se olis vielä tästä puuttunutkin.
Ei ehditty kovin kauaa mennä kun Herra sitten kävi kahlaamassa (ja juomassa !!!) sellaisessa ruosteojassa. Tassut ihan ruosteessa ja turpa. Ei auttanut kuin mennä läheiselle lammelle kahluuttamaan sitä, ja pesemään tassut. Tässä vaiheessa se elohiiri kerkesi kahlata lammen toiselle puolelle matalasta kohdasta. Siellä toisella puolella juostiin pää kolmantena jalkana, ja sitten kun huusin sitä takaisin, ei tietoakaan että se olis tullut siitä samasta matalasta kohdasta, vaan tuhatta sataa lammen syvimmästä kohdasta tulemaan...se kastui koko koira, ja sitten juostiin läpimärkänä hiekalla...Ajattelin ottavani sen kiinni,  mutta se ehti vielä löytää jonku paskaläjän ja veteli sitä naamariin minkä ehti, sen jälkeen se oli taas remmikoira. Kamerakin oli mukana ulkoilemassa tässä melkein myrskytuulisessa säässä. Tito juoksenteli vielä yhdellä pellolla ennen kotiinlähtöä, josko turkista olis enimmät hiekat tippuneet :) Tässä muutama otos:
1244151890_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Tito ja keppi

1244151857_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Tito vauhdissa

1244151876_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
... tullaan tullaan kun käsketään ;)

Lisää sukulaisia on tulossa tähän maailmaan piakkoin. Hanna oli eilen ottanu röngtenkuvan Lapun masusta, ja siellä näkyi 4 tai 5 pentua !!!! Aivan mahtavia uutisia, nyt vaan odotellaan synnytyksen alkamista.