Huonosti nukutun yön jälkeen suuntasin aamulla kohti röngtenkuvausta, ja pelkäsin pahinta...
Röngtenissä jo tuli ilmi että murtuma näkyy edelleen selvästi, mutta se on pysynyt paikoillaan. Sain jännitellä aina 13.40 saakka lääkäriaikaa, siinä välissä kävin työkavereiden kanssa syömässä, ja moikkaamassa muitakin työkavereita... Lääkärillä tuli ilmi, että luutumisvaiheessa murtuma tulee aina esiin paremmin kuvassa, ja että saan alkaa liikuttamaan kättäni kivun sallimissa rajoissa. JIBBII! Olin todella iloinen. Saikkua en suostunut yhtään enempää ottamaan, eli ensi viikolla palaan töihin! Sain lisäksi lähetteen fysioterapiaan: jumppaohjeita ja hierontaa. Pitänee alkaa katsella noita yksityisiä mille ajan varailis.

Pitkiä metsälenkkejä on tehty joka päivä, mietinkin että mitenhän nuo koirat selviävät kun palaan töihin ;) En pysty sellaisia määriä niitä juoksuttamaan iltaisin mitä ovat nyt lenkkeilleet. Sattumoisin löydettiin kaverini kanssa uusi todella ihana reitti Sunnuntaina, ja mikä parasta se ei ole pitkän ajomatkan päässä meiltä :) 8 km siellä huonossa maastossa rämmittiin, ainoa vastaantulija oli mönkijä, joka sekin kääntyi huonon maaston takia takaisin. Yksi lenkkeilijä myös meni jossain kauempana, Petu on TODELLA tarkka vaistoamaan kaikki lähiympäristön liikut, joten huomasin jo paljon ennen kuin näimme lenkkeilijän että siellä on "jotain" minkä Petu haistoi.
Yhdellä aurinkoisella ilmalla oli pokkarikin mukana, joten tässä otoksia:

Tito nauttii elämästä piehtaroimalla pehmeässä sammalikossa
(turkin haju on KAMALA tämän jälkeen)


meno päällä

Muutenkin koirat ovat olleet jotenkin normaalia pirteämpiä, remuavat jatkuvasti keskenään, ja Petu on alkanut kantelemaan milloin mitäkin. Yksi päivä se tuli Markon croksi suussa vastaan, toisena päivänä se jyrsi Markon sukkaa omalla petillään ja kaiken huippu yksi päivä oli kun se juoksi pesuhuoneesta ÄMPÄRI suussa tulemaan ;)

Lauantai-iltana oltiin tuomiojalla lenkkeilemässä kaverin kanssa. Mua ei varmaan koskaan ole harmittanut niin paljon, että jätin kameran kotiin. Siis AIVAN UPEA auringonlasku! Kaverin kännykällä sitten kuvia yritettiin räpsiä, mutta laatu oli sen mukaista :(

ensin taivas oli upean oranssi


kunnes se muuttui violetiksi

siis koirien turkitkin olivat ihan eri värisiä kuin normaalisti tuossa valossa. Tuntui ettei malttanut kävellä eteenpäin vaan piti pysähtyä ihailemaan tätä upeaa taivasta ja maisemaa ja hiljaisuutta ;)

Ruotsin matka lähestyy hurjaa vauhtia. Meidän piti lähteä matkaan Niilo - collien sekä Kaisan kanssa. Jo viime viikolla Kaisa viestitteli että Niilo ontuu ja ei ole kunnossa. Tänään tuli sitten lopullinen viesti, että he eivät pääse lähtemään :(
Aikani asiaa pohdin, ja otin puhelun "ainoalle toivolle" jota koskaan voisin ajatella lähteväksi matkaan tälläisellä varoitusajalla. Ja niinhän siinä kävi, että sain matkaseuraa, pienellä varauksella vielä mutta keskiviikkona asia selviää lopullisesti. Uskon että asioilla on tapana järjestyä.

Jenkeistäkin blascot löysivät tänne meitin postilootaan. Odottelen vielä jenkeistä tilaamiani nivelvalmisteita sekä yhtä Englannin tilausta. Onneksi pääsen töihin, kohta saa ottaa pankkilainan näiden mun tilailujen kanssa;)
Loppuviikon projektina olisi yrittää tyhjentää mun työhuoneen kaappi joka on täynnä rojua. Kaappi lähtee kaatopaikalle, ja tilalle pitäisi löytää uusi. Tietty matkaa varten on haettava vähän kruunuja ja pakattava tavaroita. Nyt on hyvä fiilis, heräsin eloon taas tänään ;)
Tässä vielä kuva Titosta, jolle tuli lenkillä HIKI ;)


Loppuun vielä linkki ihanaan vuohenjuusto-kinkku -aurinkokuivattu tomaatti -piirakka reseptiin jota tein lauantaina. Tää oli niin helppo, että sain tehtyä sen "melkein" vasemmalla kädellä ;)