on tuo meitin Tito, ihan vaan Norjan tuomarin kommenttia lainatakseni .

Palaan lauantaihin jolloin starttasin kohti Haaparantaa iltapäivällä. Treffasin Sannan ja Kainon Oulun tullissa josta ajelimme peräkanaa Haaparantaan. Tarkoitus oli ensin mennä yhdellä autolla, mutta totesimme ettemme saa mitenkään mahtumaan autoon 2 rautahäkkiä 2 kevythäkkiä, 2 bullmastiffia ja sitä meidän tavaramäärää ...
Haaparannassa kävimme tietenkin koirakaupassa, erinomainen palvelu, tein reklamaation viime kerralla ostamistani sianhännistä, sain ilmatteeksi tilalle 3 isoa pussia hampaan puhdistusluita jotka oli tarkoitukseni ostaa muutenkin.
Sitten kävimme hamstraamassa evästä reissuun ruokamarketista ja tarttuipa mukaan muutakin ruokatavaraa jotka jäivät autoon reissun ajaksi. Sitten jatkoimme matkaa Rovaniemelle jossa pakkasimme häkit autoon ja lähdimme bussin kyydillä kohti Tromssaa. Jo menomatkalla minulla oli flunssainen olo ja olo ei kyllä yhtään parantunut bussissa vietetyn yön jälkeen. Välillä tärisin horkassa, ja välillä posket menivät tulikuumiksi ja minulle tuli hiki :( Yskä alkoi myös painaa päälle... Pysähdyimme matkalla pari kertaa: Levillä ja toisen kerran Kilpisjärvellä tullissa. Tullissa katsottiin kaikkien koirien paperit. Käytin Titon ulkona molemmilla kerroilla, herra kahlaili innoissaan lumessa ;)
Koska kelloja siirrettiin talviaikaan ja Norjan ja Suomen välinen aikaero on tunnin, olimme todella hyvissä ajoin näyttelypaikalla. Siinä bussissa vaihdoimme vaatteet ja yritimme meikkailla ja kohennella hiuksia ja syödä eväitä. Mun olo oli kyllä sanoinkuvailemattoman heikko. Olisi tehnyt mieli jäädä bussiin nukkumaan. Raahasimme kevythäkit ja muut kamat kehän reunalle ja koska meidän arvostelu oli vasta noin klo 11 aikaan niin lähdimme Sannan ja koirien kanssa heittämään pienen aamulenkin. Sen jälkeen sitä sitten istuskeltiin kehän reunalla ja odoteltiin vuoroa, ja mä olisin voinu nukkua siinä pelkällä lattialla jos olisin kehdannut mulla oli niin heikko ja väsynyt olo :(
Meitä ennen oli junnu uros jolle punainen nauha ilman ck:ta, sekä avoimen luokan uros jolle sama tulos. Sitten olikin vuorossa Tito joka saikin punaisen lisäksi ck:n ja siten sertin ja cacibin ja tuli NORJAN VALIOKSI ! Sanna kävi välillä pyörähtämässä kehässä, saaden PN2 ja VACA sijoituksen, onnittelut ! PN1 oli Ninan Elsi, ja loppukarkeloissa Tito oli ROP ja Elsi VSP, onnittelut myös Elsille ja Ninalle. Mukana mulla oli tällä kertaa vain digipokkari, ja kuvien taso sen mukainen...

Titon ja tuomarin ensitapaaminen

Titon arvostelu:
"2 år hane av rett modell. Underbart huvud & uttryck. Korrekt i alle delar. Rase viktige detaljes på rätt stalle. Fantastikt anatomi! En fryd för oyet."
VAL 1 VAK 1 CK PU1 CERT CACIB ROP ----> NO MVA RYP1 BIS4
- Ove Germundsson 25.10.2009-

Vimppa lause arvostelussa on Norjaa, ja tarkoittanee "ilo silmälle" ;) Kiitos Pia käännöksestä.

Sitten olikin aika pakata kimpsut ja kampsut ja ONNEKSI pääsimme bussiin lepäilemään !!! Kävin hakemassa palkinnot, ja tein Norjan valionarvo anomuksen ja ehdin vähän syödä eväitä, kunnes totesimme että meidän pitää lähteä odottelemaan ryhmäkehiä...
Oli ihan tuskaa odotella heikossa kunnossa elohiiren kanssa omaa vuoroa. Sehän kuvitteli että jok ikinen ihminen joka oli kävelemässä vähääkään meitä kohti on tulossa katsomaan juuri minua ;) Viimein pääsimme esiarvostelu kehään, jossa tuomari ohitti meidät kokonaan, koska oli arvostellut ko. rodun kehässä. Sitten tulikin se SUURI HETKI jolloin yksitellen juoksimme ryhmäkehään. Olin TODELLA iloinen kun tuomari otti meidät jatkoon 7 joukkoon ja olin valmistautunut samaan lopputulokseen kuin Ruotsissa, että neljän kärkeä emme koputtele ;) Mutta toisin kävi. Tuomari sijoitti ensin 4. ja sitten 3. ja 2. tässä vaiheessa koiria seisoi kolme jännittämässä kuka pääsee 1. pallille. Olin niiiiiiiiiiiiiiiiin varma että lennämme ulos, mutta yllätys SUURI, kun kuulin kuulutuksen (senkin jälkeen epäroin että kuulinko oikein, mutta huutomyrsky katsomosta varmisti asian) !!! Meidän herra Hiirinen voitti 2. RYHMÄN KAIKKIEN ROTUJEN KANSAINVÄLISESSÄ NÄYTTELYSSÄ! Esim. edellä ollut Tanskandoggi esitettiin todella upeasti ja ammattimaisesti ja itse koira oli kaunis kuin kuva, etten voinu koskaan uskoa että Tito voittaa esim. sen dogin! Kuvauksien jälkeen sitten taas odottelemaan BIS-kehää. BIS-kehän teki Herra Hans Müller Sveitsistä, minulla ei ollut mitään aiempaa kokemusta herran arvosteluista. BIS-kehään mentiin suoraan, jossa tuomari katsoi koirat läpi, ja sen jälkeen siirryttiin kokoamakehään odottelemaan tuloksia. Jokainen sijoittunut koira kuulutettiin yksitellen kehään. Jo alkuvaiheessa siirryin kokoama kehän ulkoreunalle, kun ajattelin ettei meillä voi olla mitään jakoa sijoittua siinä porukassa. YLLÄTYS oli jälleen SUURI, kun meidät huudettiin BIS3:ksi !!!!! Aivan huikeaa! Sanna toimi koko ajan "assarina" tuoden pyyhettä, vettä, makupalaa, ottaen kuvia pikkupokkarilla jne. KIITOS SANNA, OLIT TODELLAKIN KORVAAMATON! Matkaan saimme upeiden ruusukkeiden ja pyttyjen lisäksi kukkapuskan ja sellaisen käsintehdyn astian.

Norskin  palkintoja ;)

BIS-kehän jälkeen katsomosta tuli joukko tuomareita katsomaan Titoa. Tito nautti saamastaan huomiosta kympillä, ja minä itse seisoin kuin hoo moilanen, siinä vaiheessa ei ollut enää sanoja sanomaan yhtään mitään ;)

Sanna ikuisti tänkin tapahtuman ;) Tito pilkottaa jossain tuolla keskellä :)

Täältä löytyy Tromssan tulokset ja kuvat. Voi itkut miten edustava kuva taas. Itsellä hiukset päätä vasten, koiran kroppa vinossa ja tungen namia suuhun
Näin jälkeenpäin katsottuna, noilla muilla kisakumppaneilla oli pikkasen hienommat tittelit ku meitin Titskulla. Kyllä meilläkin vielä joskus on, NIIIIIN kerta! Nyt on siltä osin tavoite täynnä, että INT-valioon tarvittavat cacibit on kasassa kolmesta eri maasta. Sääntöjen mukaan ekan ja vimpan välillä on oltava vuosi, ja Tito on saanunna ne liian noppeesti, eli eka on saatu vasta huhtikuussa Vaasassa, joten nyt täytyy odotella että vuosi täyttyy. Tuo BIS1-mopsi oli aivan IHANA! Se olikin ainoa koira joka jäi BIS-kehistä mieleen.

Ja mikä fiilis kun bussilastillinen ihmisiä kannusti meitä katsomossa sekä ryhmässä että BIS-kehässä, SUURI KIITOS kaikille kannustajille te teitte hetkestä ikimuistoisen ! Ja tietenkin isoin kiitos menee Titon kasvattajalle tästä ihanasta otuksesta :)
Matka sujui todella hyvin, tällä kertaa Titolle ei onneksi tullut niin huonoa oloa kuin ensimmäisellä kerralla. Nyt tosin tietkin olivat paremmassa kunnossa kun ajeltiin pidemmät pätkät Suomen puolella näin ollen sitä hirveää "hyppyytystä" auton takaosassa ei ollut niin paljon. Joten Tito nukkui pitkiä pätkiä välillä rauhallisesti. Tito pysyi kiltisti häkissään, nimittäin kun häkit vedettiin liinoilla kiinni, titon häkin luukku ei ollut kiinni ja häkki vääntyi sen verran että emme saaneet luukkua koko matkan aikana kiinni :( Mun piti laittaa se ovi kiinni mustekalaloilla. Ja kun vieressä oli jo häkki, niin ne kiinnitysmahdollisuudet oli aika pienet. Eli halutessaan Tito olisi päässyt ulos häkistä työntämällä vähä reilummin päällä oven auki :) Täytyy sanoa, että on perinyt isältään paljon luonteesta, nimittäin viistosti vastapäätä olleessa häkissä (välimatka jotain 50 cm) uros muutamaan kertaan aika kuuluvasti muistutti että tää häkki on muuten mun, ja mä olen aika kova jätkä, niin Tito ei vastannut murinoihin kertaakaan, vaikka sen nenä oli melkein kiinni ko. häkissä kun otin sen ulos omasta häkistään. Toivottavasti tämä hieno käytös jatkuu Titolla kuten isäälläänkin :)

Tulomatkalla syötiin Kilpisjärvellä seisovasta pöydästä. Ruokaa ennen käytettiin koirat ulkona. Aivan hulppeat ruoat oli tarjolla, vaihtoehtoja oli riittämiin! Jopa jälkiruokia oli ainakin viittä erilaista ! Mulle ei kamalasti ruoka maistunut (mikä on kyllä harvinaista :)) mutta sen verran söin että ei paljon unta tarvinnu houkutella kun mentiin takaisin bussiin :)
Seuraava pysähdys olikin Levillä, jossa käytin Titon myös pihalla koska se söi Kilpisjärvellä. Sitten seuraava etappi olikin jo Rovaniemi. Kello näytti kolmea kun olimme Rovaniemellä. Vajaa tunti meni siihen että saimme auton purettua ja sitten ei muuta kuin baanalle. Voin sanoa että matka oli yksi elämäni vaikeimmista ajomatkoista. Olin sika väsynyt ja sairas ja oli säkki pimeää. Välillä tuli lunta ja räntää ja rekka nakkasi sellaiset moskat lasiin ettei hetkeen nähnyt mitään :( Kemissä pysähdyimme kaffelle ja se piristikin joksikin aikaa. Mutta välillä mua väsytti ja PALJON, piti tehdä oikeasti töitä että sai pidettyä silmät auki. Onneksi ajeltiin Sannan kanssa peräkanaa, niin ainakin näimme että molemmat pysyivät tiellä :) Noin kahdeksan maissa aamulla olin kotona, ja ei siinä paljoa tarvinnu miettiä mitä tekis, saman tien nukkumaan.
Olin ottanut maanantaiksi vapaapäivän, se vapaapäivä menikin nukkuessa. Tauti söi siinä määrin naista, että pari seuraavaa päivää menikin maatessa saikulla kotona. Edelleenkään kun taudin alkamisesta on kulunut kohta viikko, en ole kunnossa mutta elävien kirjoissa jo kuitenkin ;) Otin perjantaina ennen reissua sen sikainfluenssa rokotteen, joten voipi olla että se rokote laukaisi tämän taudin. Ainakin oireet täsmäsivät aika hyvin :( Jospa se possutauti olis tällä sairastettu.
Koiratkin saivat kokea alkuviikosta miltä tuntuu olla "häkkilintu" tai melkein häkkilintu ;) Pääsivät maanantaina ja tiistaina ainoastaan omalle pihalle aitaukseen, ja lisäksi puolen tunnin pikkulenkit omassa metsässä Markon kanssa. Tito oli onneksi väsynyt reissusta, ja Petu sunnuntaisesta mökkireissusta, joten nukuttiin sitten porukalla :) Keskiviikkona jo sitten käytiin juoksemassa pikku lenkit Tuomiojan metsissä. Treenit sai kyllä tälle viikolle unohtaa.

Remonttitilanteesta sen verran, että mun työhuone alkaa olla sillä mallilla, että seinät, katot ja lattiat on uusittu vain enää listat puuttuu.
Uudet kaapistot pitää kantaa sisään ja koota ja mallata huonekalut paikoilleen :)
Samassa rytäkässä saatiin kuningasidea ja uusittiin myös makkarin kaapit, eli ostettiin sellainen iso liukuovikaappi maitolasiliukuovilla.
Joten nyt sitten makkarin kaappien sisällötkin on jätesäkeissä. HUOH! Mutta loppusuoralla ollaan kuitenkin. Rentouttavaa viikonloppua kaikille!