Torstaina oli ihan hillitön pakkanen, mittari näytti yli 30 astetta illalla... hrrrr! Pakkasesta huolimatta lähdin Titon kanssa metsälenkille Tuomiojalle. Käytiin vaan sellainen puolen tunnin lenkki. Tito oli selkeästi rauhallisempi eikä lähtenyt niin kauas kuin yleensä. Välillä piti varpaitakin lämmitellä, varsinkin alkumatkasta.
Kotiin päästyäni lähdin Petun kanssa remmilenkille. Saatiin mennä koko tien täydeltä, vastaan ei tullu ihmisiä, koiria tai autoja koko lenkin aikana ;) Ajattelin ensin kiertää vaan "korttelin ympäri" kierroksen kun kuvittelin että Petua palelee... mutta EI, Petua ei palellut ollenkaan, hyppeli ojissa hangessa ja potkiskeli lunta niin että lumi pöllysi. Kiersimme sitten teiden kautta tuonne metsän reunaan, ja metsän läpi kotiin. Koirat saivat joululahjaksi sellaista tassuvoidetta ja sitä olen hieronut kylmimpinä päivinä tassuihin ennen lenkkiä, ja vaikuttaa sille että se auttaa, todellakin suojaa tassuja eikä niitä palele niin herkästi.

Perjantaina pakkasta olikin enää "vaivaiset" 20 astetta, kierrettiin kunnon metsälenkit ja nyt oli normi vireystilatkin Titolla päällä ;) Kiva tapaturma sattui kun olin laittamassa eteisessä loimea Petulle päälle. Olin kumartuneena sen pään yli, ja kiinnittämässä etuosan tarrajuttua loimesta kiinni... Petu kuuli jotain ääntä ja nosti nopeasti se molokallonsa ylös. Eiköhän se kallo osunu mun huuleen, ja hirveä patti nousi huuleen, ja siitä tuli vertakin. Lenkillä sitten pitelin lumipalloa huulen päällä :) Loppuilta menikin laittaessa tavaroita kasaan lauantain näyttelyreissua varten.
Kerrankin ei tarvinnu nousta kukonlaulun aikaan näyttelyaamuna, starttasin matkaan yhdeksän jälkeen. Sirkka hyppäsi kyytiini ja lähdimme ajelemaan kohti Kajaania. Sää näytti auton ikkunasta todella hienolle, aurinko pilkisteli taivaalta mutta kun ekaa pysähdyimme Pulkkilassa kaffelle, totesimme että KYLMÄ on!
Vielä yhden pysähdyksen teimme ennen Kajaania, jossa ulkoilutin Titon kunnolla ettei sen tarvii siellä näyttelypaikan pihalla haistella toisten ku**ia ja p***oja.
Perille päästyämme Sirkka jäi autoon odottelemaan Titon kanssa, ja kävin katsastamassa tilanteen. Kehä oli aikataulussaan ja ihmetys oli SUURI kun kuulin ettei tuomari (Heli Sairola) ole jakanut ensimmäistäkään eriä kehässä!!! Huh huh! Loppupeleissä harlekiinidogeissa jaettiin kaksi eriä, ja koiria oli yli kaksikymmentä! Jututin muutamia tuttavia, ja kävin katsastamassa kojut, ja ostin uuden nahkahihnan sekä Petulle tuliaisiksi sellaisen englantilaisen "karva-alustan". Sitten olikin aika siirtyä hakemaan elohiiri ja Sirkka autosta. Tito oli ihan mahdottoman energinen.... Odottaminen sen kanssa oli YHTÄ TUSKAA. Se joko yritti haistella muita koiria, tai haastaa niitä leikkimään tai sitten se säntäili päättömästi ihmisten luo josko joku sattuisi rapsuttamaan... HUOH!
Viimein koitti meidän vuoro... Tätä ennen yksi nuorten luokan uros Patton oli saanut erin... Tuomari sanoi ensimmäiseksi kun menimme kehään että täällähän on tänään ystävällisiä bullmastiffeja :) Juu niin on, vähempikin tervehtiminen riittäisi mun mielestä...
Arvostelun alkuun tuomari kirjoittikin hauskasti "2-vuotias vallaton valioveikko" :)
Tito sai erin, ja olikin sitten se toinen erin saanut Pattonin lisäksi, muuta eriä ei rodussa jaettu. Loppuhuipentumassa Tito voitti urokset, sai sertin ja cacibin ja sai kaksi uutta titteliä ;) Eli nimen perään voi nyt sitten lisätä myös FI & POHJ MVA valion arvot :) Tuomari ihmetteli kovasti että miten se voi sertin ottaa kun on valioluokassa... Tämä oli Titon 14. serti.
Luonnollisesti Tito oli ROP kun nartuissa ei jaettu eriä. Kehän jälkeen koira autoon hetkeksi, ja ei kun odottelemaan ryhmäkehien alkua. Kello oli tässä vaiheessa jo 14.30 kun rotu oli arvosteltu niin päätimme että on sama jäädä odottamaan ryhmäkehiä. Söimme autossa eväitä ja lähdin vähän ennen puolta neljää katsomaan tilannetta. Siellähän oli jo isot kehät rakennettu ja kokoamakehiin jo kuuluteltiin junnuhandlereita ja veteraaneja. Ei muuta ku hakemaan Titoa autosta. Tito oli edelleen TODELLA energinen... Törmäsimme kolmeen aivan ihanaan pikku lapsoseen ja he silittelivät ja pussailivat ja paijasivat Titoa pitkään. Kerroin heille että Titon iskä on näytellyt Suden arvoitus elokuvassa, ja yksi lapsista (poika) osasi elokuvasta Frantzenin repliikit ulkoa :) Nämä lapset osasivat todella ihanasti käsitellä koiria ja Tito oli ihastuksissaan kun kolmet pienet kädet silittelivät ja taputtelivat sitä. Lasten mielestä Titon pitäisi ehdottomasti voittaa ryhmäkilpailu kun se on niin ystävällinen ja kiltti :)
Kun lähdimme kokoamakehän lähistölle lapset jäivät pitämään Titolle peukkuja.
Ryhmän teki joku Tanskalainen herra, nimi ei jäänyt mieleen. Heti oli tuossa maassa huono kaiku, meillä ei ole koskaan ollut tuurit kohdillaan Tanskalaisten kanssa. Aksahan sai yhden ainoan H:n elämänsä aikana, juuri tanskalaiselta tuomarilta.
Onneksi eräs tuttava sattui olemaan ryhmässä meidän edessä, joten aika kokoamakehässä meni nopeasti rupatellessa sen jälkeen kun tuomari oli käynyt koirat katsomassa läpi. Ryhmässä ei menestystä tullut, mutta kun tulin ryhmäkehästä ulos, nämä lapsoset ryntäsivät kaikki Titon luo ja vielä halailtiin ja rapsuteltiin... Tito on kuulemma ehdottomasti paras ja komein mastiffi mitä ovat koskaan nähneet (heitinkin kysymyksen että oletteko koskaan nähneetkään muita mastiffeja kuin Titon :)) Kun lähdimme pois, vielä yksi lapsista huusi Titon perään "hei hei Tito, mulla tulee sua ikävä":) Tää lasten kohtaaminen taisi olla mieleenpainuvin asia koko näyttelystä.
Kotimatkalle pääsimme lähtemään TOSI myöhään. Kotiin pääsyä ei ollenkaan nopeuttanut se, että ajoimme yhden risteyksen ohi ja näin ollen 30 km ylimääräisen mutkan kun en sitten viitsinyt vaivautua laittamaan navigaattoria päälle. Kun kaksi naista läpättää kilpaa ja on säkkipimeää, niin näin jälkeepäin ajateltuna oli aikamoinen ihme että edes osasimme kotiin :) Kotona olin 21 maissa. Oli ihanaa päästä saunaan ja nauttia parit saunaoluet raskaan päivän päätteeksi :)
Kajjaanista ei ole kuvia, ku en ottanut edes kameraa matkaan. Siinä valaistuksessa ei koskaan saa kuvia onnistumaan. Joten tänään lenkkeilyn yhteydessä näppäsin jonninlaisen kuvan. Eli tässä se tuore champiooni poseeraa :)

FI&SE&NO&POHJ MVA Bullberry Torquil

Ja tasapuolisuuden nimissä, Petunia kera uuden hienon tuliaispetin eilen illalla ;)

Oikein tyytyväinen Petu oli tuliaiseensa kuten kuvasta näkyy ;)

Tänään sitten päivällä lähdettiin ulkoilemaan jäälle. Tuuli oli aika kova, mutta pakkasta ei ollut enää paljoa. Otin matkaan vain Titon koska ajattelin että siellä on liikkeellä muutakin porukkaa, niin yhtä on helpompi hallita kuin kahta. Tito juoksenteli irti, leikki lumipalloilla sillä oli kivaa ilman Petuakin :) Muutaman näpsäyksen otin pikaisesti tällä reissulla.

Lentoon lähdössä ?


tähän sopii se tuomarin kommentti "2-vuotias vallaton valioveikko" vai olisiko
VAUHTIveikko vielä parempi ilmaus ?


loppumatkasta kun Tito laitettiin remmiin, alkoi tietenkin se remmissä riekkuminen

Petun kanssa käytiin muutamaa tuntia myöhemmin se samainen jäälenkki. Sen kanssa kyllä nyt sattuu ja tapahtuu... ihan yht äkkiä se lähti juoksemaan ihan miljoonaa... siis kaarrellen pitkin jäätä se meni kuin viimeistä päivää ja yritin karjua sen perään. Huudot meni kuuroille korville ja näin kun se katosi horisonttiin. Ehdin jo mielessä ajatella ties mitä, mutta päädyin jatkamaan matkaa eteenpäin koska olisi IHAN TURHAA ollut lähteä sen perään rämpimään avomerta kohti. Samalla huutelin sitä vähän väliä, ja kaiken maailman "hei hei mä lähden kotiin" huutoja... Ihan yhtä nopeaa kuin se katosikin, samalla tavalla se yht äkkiä tulee tuhatta ja sataa takaisin. Luulen että se lähti ajattamaan JÄNISTÄ. Koska aiemmin näimme siellä useita jäniksenjälkiä. Siis mua on huijattu, näiden piti olla jalostettu salametsästäjien kiinniottamiseen ? eikä mitään jäneskoiria :) Loppu hyvin kuitenkin, toivottavasti Petunian jalkoja kivistää ensi yönä kun tuli otettua sellainen spurtti. Se kävi OIKEASTI KAUKANA! Illan se onkin nukkunut kerällä omalla petillään :)