Painimisesta sisällä on tullu pojille ihan syrämen asia... ei jaksa kukaan kuunnella ja kattoa :(
Seuraava kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
1264713674_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
tähän mulla ei ole lisättävää :)

Pakkasista ja viimoista huolimatta ollaan lenkkeilty sekä jäällä että metsissä. Tällä viikolla Tito on jo juossut irtikin, ja toistaiseksi hyvin on kestänyt, uusia oireita ei ole tullut. Kävimme tiistai-iltana hierojalla, ei vakkari-hierojalla vaan eräällä jolla emme ole aiemmin käyneet. Meitin "oma ihana" hieroja ei päässyt, ja OLISIN halunnut tietää missä se revähdys Titolla oli... Tekisi mieli kirjoittaa muutama sananen, vaan kuitenkin jätän sanomatta... Sanottakoon sen verran että Raahessa emme käyneet.

Hieronnan jäljiltä Titolla oli lepoilta, pieni metsälenkki vaan kierrettiin. Mutta Petunian kanssa lenkki meinasi mennä aikamoiseksi extremiksi, huh huh! Menimme kaverini ja Petun kanssa jäätä pitkin erääseen saareen jonka läpi menee ihana metsäpolku. Saari on useamman kilsan mittainen, ja loppupäässä sain idean että ei kai samaa reittiä kannata palata takaisin, vaan josko menisimme jäälle ja sitä pitkin takaisin autolle. Juu-uu menimme jäälle ja iloksemme huomasimme että ranta jossa automme on häämöttää jo silmien näkyvissä. Lähdimme kävelemään kohti rantaa, aika sanoinkuvailematon tuuli oli jäällä, jota saaren sisällä metsässä ei tuntunut. Kävelimme varmaan kilsan, pari jäätä pitkin ja kun pääsimme lähemmäs rantaa, totesimme että olemme edelleen SAMAN saaren rannassa, emme todellakaan maalla...Olimme lähteneet väärään suuntaan. Petuakin otti tuuli sen verran kovasti naamaan, että se yritti piehtaroida välillä hangessa, niin kuin se jotain auttais :)  tuuli oli sen verran kova, että päätimme että ainoa järkevä keino on mennä takaisin saareen ja yrittää löytää saaren keskellä oleva metsäpolku ja palata sitä pitkin takaisin. Erään mökin pihan läpi lähdimme sitten rämpimään ja etsimään umpihangessa sitä polkua. Usko meinasi loppua välillä, mutta aikamoisen hikikahlauksen jälkeen pääsimme polulle. HUOH sitä helpotuksen tunnetta. Jatkoimme helpotuksen tunteen vallitessa polkua eteenpäin, kunnes polku haarautui kolmeen suuntaan. Kaverini oli kääntymässä vasemmalle ja musta se ei tuntunut hyvälle idealle. Yritimme etsiä Petun tai omia jalanjälkiä jotta osaisimme oikealle polulle. Aikamme pähkäiltyämme sanoin että annetaan Petun päättää, olen VARMA että Petu ohjaa meidät autolle. Niin me teimme lähdimme seuraamaan Petun näyttämää suuntaa, ja koko matkan polulla arvuuttelimme oliko tälläinen mökki tai puu ollut tulomatkan varrella. Voi sitä helpotuksen tunnetta, kun polku loppui ja tajusimme että olemme oikeassa paikassa! Viimeinen pätkä jäitä pitkin oli tuulen takia ihan tuskaa, mutta selvisimme ehjin nahoin autolle. Iltasella meinasi hiukan poskia punottaa ja kuumottaa ;)

Titon morsmaikulla Unkarissa alkaa olla juoksut tulossa, ja tätä asiaa pitäisi järjestellä. Ko. narttu oli kuvattu ja tutkittu hienoin tuloksin. Sekä sydän, että lonkat että kyynärät olivat hyvät. Virallisia tuloksia ei ole vielä tullut. Sain koirasta muutaman videon, ja aikas energiseltä tämä narttu vaikuttaa. Haki keppiä ihan innoissaan. Sanoisin että odotettavissa on aikamoisia duracell pupuja :)  Hieman kyllä kaduttaakin että tuli luvattua Titoa sinne, täältä pohjoissuomesta käsin on niiiiiiiin hankala hoitaa asioita. Jos asuttais lähellä Titon kasvattajaa, niin hommat hoituis melkein itsestään :)
Sovittiin jo päivä Titon lonkkakuvaukselle ja pakastesperman otolle Titon kasvattajan kanssa. Pakkohan se kuvauskin on hoitaa jossain vaiheessa pois alta. Nyt on hyvä aika sille kuukauden doping karenteenille jonka rauhoittaminen aiheuttaa.
Mietin vielä jaksanko lähteä ajelemaan Alavudelle, mutta joka tapauksessa Alavuden jälkeen pidämme näyttelytaukoa huhtikuun lopulle jolloin 1. cacibin saamisesta tulee vuosi, ja pääsemme koittamaan int-valion arvoa. 6 cacibia on blakkarissa kolmesta eri maasta, joten voimme yrittää sitä viimeistä vaikka Suomesta.
Alavuden näyttely kiinnostaa siinä mielessä, että keskisen kyläkauppa on alle 10 km päässä näyttelypaikasta :) Mutta onhan tässä vielä aikaa huomisiltaan saakka tehdä päätös lähteäkkö vaiko ei :)
Toivotaan viikonlopulle lauhempia ja aurinkoisia kelejä! Loppuun vielä erinäisiä kuvatuksia.
Ensin Petunia ilmoittelee että voisikko lopettaa sen kuvauksen, tää kuva on ainakin sensuroitu tassulla :)
1264715128_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Sitten vielä sukulaisia...
1264715308_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Aksan ihana tyttönen Lappu

1264715275_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Lapun tyttö Diiva 7 kk

1264715283_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Diiva ja Lappu leikin tiimellyksessä

1264715292_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Lappu katselee että pysyykö tyttö menossa mukana ;)

1264715494_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Aksan pojan Nicon poika Bourbon (asuu Espanjassa)

1264715503_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Aksan lapsenlapsi Bourbon

1264715733_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Nicosta on tullut jälleen isä Espanjassa... emä on Esparta de Car

Tänään sain sekä iloisia että surullisia uutisia Kolumbiasta. Iki-ihanan Eliaksen isä Bullberry Hallmark oli kuollut viime viikolla 9 vuotiaana. Ja Elias puolestaan oli niittänyt lisää saavutuksia, olleen taas RYP1 Kolumbiassa.