Tänään mulla oli poikkeuksellisesti töitä myös lauantaina. Pidin Effica koulutusta lähihoitaja opiskelijoille.
Ei paljo aamulla naurattanut kun kello soi ennen seitsemää. Aika  meni kuitenkin nopeasti, ja oppilaiden taso oli tasainen, eli pystyin etenemään aika ripeästi, vähän ennen puolta neljää pääsin lopettelemaan.
Lisäksi mulla on myös työpaikan päivytys, joka jatkuu huomisen myös :( Huomenna kyllä nukun ja PITKÄÄN, täytyy toivoa ettei kukaan erehdy soittamaan päivystyspuhelimeen...

Koulutuksen jälkeen kävin Aksan ja Titon kanssa pitkän metsälenkin entisissä maisemissa siis Palonkylässä.
Luojan kiitos etten ottanut Petua matkaan. Yhden talon pihalta joka on metsän reunassa säntäsi kaksi "pikkupiskiä" hurjasti juosten ja räkyttäen. Jos Petu olisi ollut mukana ja tässä tilanteessa olisi ollut irti, vainaita olisi tullut, Petun saalistusvietti on sitä luokkaa :(
Muuten lenkki sujui rauhallisissa merkeissä. Aksa ilmoitti Titolle heti lenkin alussa että "RÄYH" joka tarkoittaa että jätä mut rauhaan. Tito juoksenteli omia polkujaan, ja Aksa omiaan. Mitä enemmän ikää Aksalle tulee, sitä energisemmäksi se tulee. Aiemmin se köpötteli perässä ja haisteli ja kuseskeli.
Nyt se kipittää edellä sellaista vauhtia, että me ei tahdottu Titon kanssa perässä pysyä. Sain huudella sitä koko ajan, ettei se katoa näkyvistä.

Metsälenkiltä tultuani puin Petulle valjaat, ja käytiin potkuttelemassa Tokolantiellä saakka. Varmaan 5 kilometrin lenkki tuli kaiken kaikkiaan. Petu juoksi löysällä remmillä vieressä ku saksanseisoja :)
Tää laji on kuin luotu Petulle :)
Huomenna mennään Titon kanssa taas tapaamaan Egoa. Saapa nähdä kuinka paljon Ego on viikossa kasvanut. Toivoa sopii ettei aitaus olisi niin liukas, kun lunta tuli aikamoinen määrä viime yönä.