Nyt kyllä vastustaa urakalla. Ensin oli tämä episodi, jossa Tito pääsi nappaamaan Akua Suomussalmen reissulla josta nyt olin jo alkuunsa ihan saletti että se tulee tietämään ongelmia. (tämän jälkeen vielä se Petu - harjakoira episodi)  mutta kun sitä uskoo ja  toivoo parasta ja yritin hoitaa näitä kahta pientä jälkeä paikallisesti ja huolellisesti... Tuntuu niin hankalalle se antibiootin aloittaminen "vain varalta". Se olisi luultavasti pelastanut kaiken.
Ne jäljet olivat suht kuivia vielä meidän lähtiessä Gällivaaraan. Siellä sitten kun sääsket söivät aksa tuli viimeinen niitti siitä ja hot spot pääsi roihahtamaan kunnolla. Yritin näyttelyn lääkäriltä saada antibioottia, mutta eihän ne määrää, kun koko koira ei edes ollut mukana. Vaikka yritin kaikkeni peli on pelattu. Sunnuntai- iltana ajoimme kellon kanssa kilpaa Raaheen, että ehdimme saada antibiootit ennen kuin apteekki menee kiinni ja ehdimme ajoissa. Heti kotiin päästyämme aloitettiin antibiootti, lisäksi hoidin hot spottia paikallisesti niin hyvin kuin osasin, mutta tänään oli luovutettava, ja ajeltava karvat pois kaulalta ja poskesta Akuutissa. Kiitos Tiina Tiihiselle Akun hyvästä hoidosta. Aku saa nyt kahta antibioottia ja vielä kortisonia että eiköhän kaikki hiirtä pienemmät bakteerit ala häipymään.
Se suurin murhe mikä tässä nyt oli, on se että Aku oli siis ilmoitettu Pärnu KV:ehen jossa tuomarina Kirsi Laamanen. Kirsi tykkäsi ainakin loppuvuodesta Akusta, Aku oli ROP Kemissä. Nyt Pärnuun oli ilmoitettu kokonaiset 6 kpl bullmastiffeja ja int valion arvo katkolla...
Olishan se pikkaisen liian hyvä tuuri meillä ollutkin että Aksa olisi saanut sen int-valion näin helpolla. Valitettavasti totuus on se, että kun ikää tulee lisää koiralle, liikkeiden yms. osalta sen kanssa on  aika vaikeaa kisata kärjessä nuorempien kanssa. Jotta taitaa olla nyt niin että int valion arvolle on  sanottava GOOD BYE ! Tärkeintä on kuitenkin se, että Aksa tulee kuntoon.
Eniten mua harmittaa tässä se että pilasin tällä ystäväni Kiran matkan, jonka oli määrä lähteä meitä sinne kannustamaan. Kirakaan ei nyt sitten lähde reissuun. Kiitos Kira kuitenkin että ymmärrät tilanteen! Toinen surku asia on se, että lupasin Mirkulle kyydin Pietarsaareen ja Mirkku joutuu nyt viime tipassa hommaamaan toisen kyydin. Rahat jotka olimme maksaneet reissusta menetimme myös. Lisäksi itsellekin tuli mahaoireita, liekö stressistä :( Yritetään nyt porukalla levätä viikonloppu.
Aina ei voittaa ja tää asia on nyt vaan hyväksyttävä, vaikka kyllä se KIRPAISEE. Nokka kohti uusia haasteita ja suunnittelemaan ensi viikon Tukholman reissua.

Aksa kaula ja poski ajeltuna, nukutuksen jälkeen tokkurassa