Ettei elämä olisi liian tasapaksua, taas sain kunnon sydämentykytykset :) huh huh!
Olin Titon kanssa lenkillä tässä meitin lähistöllä asutusalueella. Eiköhän yhden talon pihalta hyökkää tien yli musta karvainen pieni koira jolla oli ISO EGO :) siis yksi vilaus kun se hyökkäsi Titon naaman eteen haukkuen, muristen ja hyökkien. Katsoin talon pihaan ja en nähnyt siellä KETÄÄN. Aloin huutamaan että tulkaa ottamaan tuo koira kiinni ! Vähän ajan kuluttua tulee pikku tyttö yöpaita päällä ja säikähtää kamalasti huutaen äitiä juoksee ottamaan koiraa. Siinä vaiheessa koiran "uhkailut" yltyivät sille asteelle että Tito murisi sille matalasti. Pidin Titon pannasta kiinni ja päätä "ylhäällä" muuta en voinut. Luojan kiitos tyttö sai koiran kiinni ja vei sen sisälle. Tytön äiti tuli sitten juttelemaan, ja sattuikin olemaan mun tuttava :)
Tuli kysymään että eihän Titolle sattunut mitään. Sanoin että ei todellakaan TITOLLE sattunut mitään, ja luojan kiitos ei teidänkään koiralle. Nainen kertoi koiran päässeen karkuun takaovesta. Oli oikein fiksu ja kehui Titon luonnetta ettei syönyt heidän koiraansa hengiltä :) Toivottavasti Titolle ei jäänyt "traumoja" (siis sellaisia että mustille karvaisille pitää isotella varmuudeksi). Jäin miettimään että miten tälläisiä tilanteita voi välttää ? Näitä tilanteita on tällä alueella tullut vastaan useita. Yhdellä kerralla kaksi jackrusseli urosta olivat irti ja tulivat haukkumaan ja murisemaan Petun naaman eteen. Omistaja huusi, että ne PELKÄÄ siksi haukkuu. Me tehtiin Petun kanssa täyskäännös ja juostiin karkuun :) Toisella kerralla irtioleva belgi säntäsi Petun tykö, huusin naiselle että ottaa koiran kiinni. Nainen lähti juoksemaan eri suuntaan huutaen koiraa, ja sai sitten koiransa kiinni. Aksan ja Titon kanssa lenkkeillessä on parikin kertaa sännännyt yhdeltä pihalta sellainen vanha pieni koira. Mutta sen iän haalistama käreä ääni ja mahtailut muutaman metrin päästä ovat aiheuttaneet meissä lähinnä huvitteneisuutta, siitä kaverista ei vaaraa ole :) Näitä tilanteita ei voi välttää mitenkään, muuta kuin lenkkeilemällä jossain korvessa jossa ei takuulla tule yhtään elävää olentoa vastaan :(
Harmittaa se, että vaikka kuinka yrittää olla tarkkana itse, ja välttää näitä tilanteita niin niitä vaan tulee :(
Aksan kortisonihuuruilut jatkuu. Iltalenkillä se tekee kaikki mahdolliset tokoliikkeet ja päälle vielä sirkustemputkin jotta saisi namia. Sen pää pyöri taukoamatta ja joka kerta kun liikautin kättä se kuvitteli että laitan käden taskuun ottaakseni namin. Hoh hoijaa. Vielä pari kortisonin huuruista päivää ja sitten se on finito... Torstaina mennään siis taas keuhkokuva kontrolliin ja tarkistetaan lääkitys.