sen jälkeen pyyhällettiin treeneihin jotka olivat jo alkaneet. Ehdittiin kuitenkin ottaa vähän kaikkea enimmäkseen omaan tahtiin: seuraamista, maahanmenoa, ja otettiinpa luoksetulo ilman apuja ja hienosti meni :)
Treenien jälkeen käytiin howavart poitsun kanssa pieni lenkki yhdessä. Hyvin tulivat herrat toimeen.
Sitten kotiin ja Petu remmiin ja lenkille.
Perjantaina käytiin ihan tässä kotimetsissä vajaa tunnin lenkki yhdessä. Illalla pojilla oli "karkkipäivä" saivat tavallista isommat "hammaspuhdistusluut".
Ollaan nyt NIIIIIIIN innostuttu luontoretkeilystä, että googlettelin taas netistä perjantai-iltana sopivia reittejä. Löysin Oulaisista kivankuuloisen reitin: Isojärven - Ahvenlammen luontopolku.
Iltapäivästä ajalimme sitten lähes 70 km Oulaisiin ja muutamia kilsoja metsätietä polun alkuun.
Tällä kertaa pettymystä ei tullut. Reitti oli IHANA, osin pitkospuita ja osin ihan metsäpolkuja todella vaihtelevassa maastossa, oli kallioita ja siltoja ja osittain reitti meni järven vieressä! Ja reitti oli todella selvästi merkitty. Meillä meni aikaa noin 1.5 tuntia vaikka reippaasti käveltiin. Loppumatkasta alkoi tosin usko loppua, että löydetäänkö ikinä autolle. Ja en ole koskaan joutunut hirvikärpästen kiusaamaksi, mutta nyt niitä oli ja PALJON. ennen kuin menin autoon, kaivoin niitä KYMMENIÄ hiuksistani ja takistani, yök! Nuo järven rannoilla olevat laavu/nuotiopaikat olivat ihania, harmitti vaan ettei tullut mukaan makkaraa. Meillä oli pelkästään kahvia termarissa mukana. Pidimme vain vähän koiria irti, yksistään sen takia, että Tito riiviö ei anna hetken rauhaa Petulle vaan riekkuu sen kimpussa koko ajan. Pitkospuilla kävely vaati keskittymistä myös koirilta, joka tietenkin väsytti koiria normaalia enemmän.
näkymä luontopolun alkupäästä
tässä ollaan ekalla laavupaikalla, sen takana oli kalliot joista oli näkymä järvelle
Tito innokas retkeilijä
Petukka totisena
Ettei lenkkeily olis menny ihan hukkaan, meillä oli niin kiljuva nälkä, että oli pakko pysähtyä oulaisiin ja hakea kunnon pitakebab pläjäys !!! Jälkiruokaakin saatiin, äiti soitti kun päästiin kotia että tulkaa syömään friteerattuja banaaneita ja jäätelöä, mehän mentiin :)
Tänään sitten olen opiskellut urakalla. Todella MIELENKIINTOINEN päivä. Tuli opittua paljon uutta sekä rakenteesta että liikkeistä. Koiran tyyppi ja liikkeet arvostellaan tyyppiluokituksen mukaan, ja päätyyppejä on kolme duride "kestävä", velocide "nopea" ja vigoride "voimakas". Kaikki koirat eivät suoraan kuulu tyyppiryhmiin, vaan on myös eri tyypin sekoituksia. Meillä oli koulutuksessa mallikoiria, joista katsoimme ensin vain tyyppiä, mittailimme lapojen pituuksia ja arvioimme kulmauksia yms. Myöhemmin ulkona jokaisesta "mallikoirasta" yritimme katsoa mitä tyyppiä koira edustaa ja sen mukaan miettiä millaisia liikkeitä odotamme juuri sen tyypin koiralta. Jokainen joutui antamaan arvion yhdestä koirasta ääneen. Oli yllättävää että tämän "tyyppiluokituksen" perusteella pystyi arvioimaan koiran liikkeet tuntematta ollenkaan koiran rotumääritelmää.
Se oli yllättävän vaikeaa varsinkin kun kyseessä oli täysin vieras rotu. (minulle sattui cockeri).
Valitettavasti iltapäivän liikeosiossa ei ollut mukana yhtään "voimatyypin" koiraa, joihin bullmastiffit kuuluu.
Sain paljon mietittävää oman koiran liikkeiden esityksen osalta. "Voimatyypin" ei tarvi liitää (eikä saa) pitkällä askeleella kuten joku saksanseisoja, vaan esim. bullmastiffia voisi juoksuttaa vähän hitaampaa, ja saada sellainen kaunis rullaava liike aikaiseksi sopivalla nopeudella. Tätä pitää harjoitella :) Nimittäin nyt tajusin että olen juoksuttanut Titoa ihan liian nopeasti, jolloin ravi rikkoutuu helposti ja yrittää laukata.
Voisin kirjoittaa näistä kaikista ajatuksista vaikka romaanin, mutta ehkä tyydyn nyt tekemään pikku tilauksen Saksaan ja painun sitten pehkuihin :)
Kommentit