Aku ja synttärilelu

Helmikuussa kisasimme myös Akun kanssa ekaa kertaa avoimessa luokassa tokossa, tavoite täyttyi ja tulos saatiin ! Aku oli ensimmäinen bullmastiff uros jolla oli tulos avoimesta luokasta. Keväälle mahtui myös fiksu pentu kurssi Titon kanssa ja BH-kurssi Petun kanssa. Osallistuimme myös viralliseen BH-kokeeseen Petun kanssa.

Aksa mökillä maaliskuussa

Näyttelyrintamalla meillä on tänä vuonna pyyhkinyt hyvin. Muutamia mieleenpainuvia näyttelyitä ovat Vaasa huhtikuussa jossa Petu oli ROP saaden CACIBIN ja Tito ROP-pentu. Viikon päästä Posiolla Aku oli ROP. Toukokuussa Tito aloitteli viralliset kisansa junnuluokassa napaten heti ROP-sijan ja sertin ekassa näyttelyssään junioriluokassa, isänsä Aku oli tällöin PU2.

Ruotsissa käytiin myös toukokuussa josta Aku nappasi VSP-sijan ja CACIBIN Piteåssa Petun ollessa PU5. Tämän jälkeen kesäkuun alussa pyörähdimme Suomussalmella jossa Tito jälleen ROP saaden 2. sertin 10 kk iässä, Aku jälleen PU2 poikansa vanavedessä.

Tito ryhmässä Suomussalmella 10 kk iässä (olikin ainoa ryhmä koko vuonna mihin osallistuttiin)

Tämän jälkeen alkoikin sitten meidän alamäki. Olin ilmoittanut Akun ja Petun Ruotsiin Jällivaaran näyttelyyn juhannuksena. Tällä reissulla Akulle puhkesi hot spot, joten jätin sen pois kehästä. Petu osallistui näyttelyyn saaden Ruotsin valion arvon ja vara-cacibin. Olin huolissani Hot spotin leviämisestä koska olin ilmoittanut Akun Pärnu INT:iin kesäkuun viimeiselle viikonlopulle. Akun int-valion arvo olisi ollut katkolla siellä. Vaikka tein kaikkeni Akun hot spotin paranemiseksi, se levesi niin että vaihtoehtoja ei ollut kuin ajella kaula ja poski paljaaksi. Olin todella pettynyt että emme päässeetkään reissuun, ja myöskin ystäväni Kiran piti meitä kannustamaan, hänenkin reissu peruuntui. Jälkeenpäin ajatellen mietin miten saatoin olla niin IDIOOTTI että murehdin yhtä peruuntunutta näyttelyä ja mahdollista menetettyä int-valion arvoa joilla ei ole yhtään mitään merkitystä sen rinnalla että parin kuukauden päästä menetin koko koiran.

Kesä meni ihan Akun ehdoilla eläessä, emme käyneet missään reissuissa ja yritin tehdä kaikkeni että Aku olisi iloinen ja sillä olisi hyvä olla. Heinäkuussa kävimme Petun kanssa Ylivieskan KV näyttelyssä josta PU2 sija ja varacacib. Lisäksi sentään ehdin käydä Tukholman maailmanvoittaja näyttelyssä reissun Saijan ja Teijan kanssa, silloin Aku oli vielä kunnossa. Lisäksi pyörähdettiin Titon kanssa Oulun kaksipäiväisessä näyttelyssä, joista tuloksena PU2 ja kolmas serti sekä ERI1 toisena päivänä.

Aksa hot spotin jälkeen hetken aikaa terveenä...

Aksan hot spot parani, mutta tilalle tuli köhiminen ja muitakin oireita. Akua hoidettiin koko kesä, Akusta otettiin tuhansien eurojen edestä erilaisia verikokeita, röntgenkuvia, koira ultrattiin. Se sai lukemattomia antibioottikuureja jne. Tiistai 2.9.08 on vuoden kamalin päivä. Tällöin Akusta otettiin keuhkojen CT-kuva. Keuhkojen CT-kuvasta kävi ilmi, että Akulla on keuhkoissa imusolmukekasvain joka painaa sekä ruokatorvea että henkitorvea, sekä etäpesäke toisaalla keuhkossa ja lisäksi muutoksia myös kaulan imusolmukkeissa. Ct-kuvaan Aku jouduttiin nukuttamaan, siitä herääminen oli todella vaikeaa, ja tuloksen kuultuani päätin että Aksan on aika päästä koirien taivaaseen. Jos jotain kadun, niin sitä että Akun piti kestää se seuraava yö sen nukutuksen jälkeen. Olisi ollut viisain nukuttaa se saman tien. Aku kuitenkin nukutettiin seuraavana päivänä meidän omassa olohuoneessa syliini. Akun pojat Tito ja Petu hyvästelivät Akun auton takakonttiin ja veimme Aksan tuhkattavaksi Tyrnävälle. Tässä yhteydessä haluan vielä kerran kiittää niitä kaikkia jotka tuitte meitä Aksan sairauden aikana ja erityisesti niitä jotka auttoivat selvittämään meitä Aksan lopullisen diagnoosin, se ei todellakaan ollut helppoa :(
Rehellisesti sanottuna olisin luopunut ennemmin mistä tahansa muusta kuin Akusta, se koira oli oikeasti täysi kymppi. Pitovaikeuskoira jonka sydän oli puhdasta kultaa. Aku oli mitä luotettavin, iloisin ja energisin ystävä mitä maa päällään kantaa. Niinhän se vaan menee, että parhaat lähtevät täältä ensin...


Viimeisiä kuvia missä kaikki on yhdessä...

Loppuvuosi menikin toipuessa Aksan menetyksestä, kävimme näyttelyissä vain Seinäjoella jossa Tito oli ROP saaden neljännen sertinsä, ja Petu PU2 saaden cacibin koska Tito oli junioriluokassa.
Sekä messarissa jossa Tito oli PU4.


Tito ja Seinäjoen ruusukkeet


poikien palkintosaalista huhti - lokakuu 2008

Muita ilonhetkiä kuluvana oli mm. se, että Titon systeri voitti erikoisnäyttelyn 12 kk iässä. Myös Titon emä keräsi aikamoisen tittelirivistön 8-vuotiaana. Kukan tittelirivistöksi jäi:

FIN & S &AM &LTU MVA& EST & INT MVA MVV-08 BULLBERRY RAGTIME joista vuonna 2008 se saavutti LTU & S & EST & INT sekä MVV-08 valion arvot. Hanna joutui nukuttamaan Kukan muutamia viikkoja sitten 8,5 vuoden iässä. Näen sieluni silmissä kuinka Aksa ja Kukka kirmailee yhdessä taivaallisilla niityillä...

Kukka Elokuussa 2007 kun pennut olivat 5 vrk:n ikäisiä

Tässä vielä ote Hannan nettisivuilta:
CH Bullberry Ragtime 2000 - 2008