Tänään muistin mennä suoraan töistä Pettiinaan, ja mun tuurilla se oli suljettu inventaarion vuoksi :( Eipä auttanut muu kuin vaihtaa liikettä. Ruokaa ei ollut jäljellä enää ku muutama muren säkin pohjalla. Ostin taas vähän eri ruokaa, samaa merkkiä kuitenkin. Petulla on punoittanut silmänympärykset ja silmät vähän räämineetkin, ja en keksi muuta syytä kuin se ruoka. Koskaan ennen sillä ei ole ollut tuollaista punotusta silmissä. Luulin ensin että punotus tuli siitä antibioottikuurista, mutta se on loppunut aika päivää sitten, eikä voi enää vaikuttaa. Entinen oli Eaglen premium selectiä ja nyt ostin Large & Giant breed adultia. Ekassa ruoassa oli lammasta ja riisiä, tässä uudessa kanaa ja riisiä, lisäksi vähän myös porsasta ja anjovista ja sardiinia... saa nähdä miten tähän reagoidaan... Lisäksi ostin pakasteita mm. lihaseosta ja mahaa.

Tokoltetiin tänään Petun kanssa. Ensin luoksepäästävyys, joka meni ok. Sitten paikallaolo joka myös meni hyvin. Sitten otettiin seuraamista siten, että alkuun ei annettu mitään käskyä, lähdettiin vaan kävelemään ja jos koira otti kontaktia palkattiin siitä. Petu lähti hyvin mukaan, ja seurasi mallikkaasti ilman käskyä. Välillä tuntuu että se ihan edistää ja melkein kääntyy mun eteen kun se pitää niin hyvin kontaktia yllä. Nooh ei passaa valittaa, niitä perässähiihtäjiäkin on ollut :) Sitten otettiin liikkurin ohjauksella liikkeestä maahanmeno. Muuten meni loistavasti, mutta eiköhän taas ennakoinut perusasennon. Minä valopää en tajunnut pyytää sitä uudelleen maahan vaan vapautin sen, joten otettiin koko liike uusiksi. Toisella kerralla se sitten jäikin istumaan ja jouduin antamaan toisen käskyn. Mutta ennakoinnin sain vältettyä palkkaamalla sen maahan. Otin sitten erikseen pelkkiä maahanmenoja jossa jätin sen ja palasin sivulle ja palkkasin maahan, hyvin onnistuivat eikä ennakoinut enää kertaakaan. Sitten otimme myöskin liikkurin ohjaamana luoksetuloa. Muuten ok, mutta Petun takana joku ihminen käveli autolleen ja yksi käynnisti autoa, (oltiin parkkipaikalla) ja sen verran Petu otti häiriötä että yritti katsella taakse, eikä reagoinut ekaan käskyyn. Toisella käskyllä se tulikin sitten ihan tuhatta ja sataa mun luo. Se on AINA tullut mun eteen ensin, mutta tällä kertaa se sitten pamauttikin suoraan sivulle. Treenikavereina oli belgianpaimenkoira uros sekä espanjanvesikoira narttu, ja aika lähekkäin treenailtiin joten kivasti oli häiriötä myös koiristakin. Ei niin loistokas motivaatio ja onnistumisprosentti kuin viime viikolla, mutta tyytyväinen olen kuitenkin. Huomenissa on sitten Titon vuoro ja paluu maan pinnalle :)

Kotiin tultuani lähdin Titon kanssa kaupunginmetsään lenkille jossa meillä oli tärskyt yhden kaverin kanssa. Tito juoksenteli irti ja haisteli ja touhusi ja me läpätettiin kaverin kanssa päivän kuulumisia... Yhdessä välissä huomasin että Tito nykki irti maasta jotain risuja yhden puun juurelta. Jatkettiin matkaa normaalisti ja Tito jatkoi juoksenteluaan. Tulomatkalla ihan yht äkkiä Tito alkoi oksentaa. Kolme kertaa sillä ihan lensi oksennus maahan. Se meni yhden metsään yhden puun juurelle yökkimään ja kun menin sitä kohti, se yökkäs niin voimakkaasti ettei saanut enää henkeä vaan kaatui kyljelleen maahan. (tämä tapahtui täsmälleen samalla tavalla kuin Akulle sen sairastaessa kun se kasvain painoi henkitorvea eikä se saanut happea kun yökkäsi tai juoksi paljon) Minä säikähdin ihan sairaasti, huusin että se tukehtuu, ja yritin mennä sen luo mutta se pääsi ylös ja lähti menemään eteenpäin ilmeisesti säikähti mun huutoa. Helpotuin kun se pääsi kuitenkin jaloilleen. Kun sain sen kiinni, kokeilin työntää sormet kurkkuun että tuntuuko siellä mitään, mutta mitään ei tuntunut. Tito köhäisi muutaman kerran ja jatkoi matkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Meikä yritti kävellä loppumatkan, vaikka jalkoja heikotti siitä säikähdyksestä, ja koko illan on pyörinyt mielessä että toivottavasti minnekkään ei jäänyt mitään... Ainakin se söi iltasapuskansa ihan normaalisti. Nyt tää lähtee nukkumaan, siitä säikähdyksestä on ihan veto poissa ...