Eilen kävimme Titon kanssa kauan odottamassamme fysioterapiassa. Tällä alueella ei oikein noita hierojia ole enää pilvin pimein tarjolla, kun kaksi heistä on äitiyslomalla, päädyimme menemään Ouluun fysioterapeutille jolla on pitkä kokemus alalta. Nimittäin olen aikanaan käynyt samaisen fyssarin luona Tessin kanssa vuonna miekka ;) Sinnehän ei tietty ole seuraavalle päivää aikaa tarjolla, varsinkaan tälläisiä iltapäiväaikoja, joita tälläinen päivätyössä käyvä toivoisi. Joten jonnin aikaa olemme odottaneet tätä hetkeä...
Olen NIIN vihainen itselleni koko tästä jutusta, koska en ole todellakaan huomannut koirassa mitään ihmeellistä, se ei ole ontunut eikä mitään muutakaan josta olisin epäillyt mitään. Nooh anyway miksi ajan varasin on toinen tarina, mutta joka tapauksessa Titon toinen jalka, lanne ja alaselkä olivat IHAN JUMISSA. Meikäläinen on myös tänään ollut ihan jumissa siitä että pidin täysin voimin tuskasta huutavaa ja läähättävää koiraa aloillani että fyssari sai koiran jumimmat kohdat auki. Toisen puolen se antoi hieroa ok, mutta tuo toinen puoli oli aikamoista taistelua. Auki se kuitenkin saatiin, toisella käsittelykerralla se meni jopa ilman ihan kamalaa taistelua. Ekalla kerralla taistelun tuoksinassa saatiin vieressä ollut imurikin käyntiin ja sen päälle makeat naurut. Nyt sitten jumppaohjeet kuukaudeksi kotiin. Viikon verran lanteen venytykseen liittyvää jumppaa, lisäksi JOKA PÄIVÄ kuukauden ajan muita jumppaohjeita jotka vaikuttaa tuohon toiseen jalkaan. Ja sitten mennään näyttämään mikä on tilanne. Vaikka Tito ei ole tottunut tuollaisiin käsittelyihin, se käyttäytyi ihan hienosti, sillä kävi oikeasti kipeää, ja on ymmärrettävää että se yritti päästä tilanteesta pois. Aina kun annettiin lupa nousta ylös ja vähän levätä, se heilutti häntää ja nuoli tämän ihanaisen tätin naaman joka sitä käsitteli ;) Taas saatiin kehuja hienosta luonteesta, tosin vähän ihmeteltiin että onko tää rotu todellakin näin energinen ;)
Illalla Titon kanssa käytiin suht pitkä ja rauhallinen remmilenkki metsässä ja osittain tiellä. Ohjeeksi saatiin kaksi päivää rauhallista remmiliikuntaa ja sitten saakin liikuttaa jo normaalisti. Petun kanssa käytiin kaupungimetsässä vähän revittelemässä, voi että Petu nautti, teki ilmassa sellaisia iloloikkia :)

Tänään sitten treenattiin Petun kanssa tokoa. Ensin otettiin jättäviä liikkeitä sekaisin, eli vuorotellen seka järjestyksessä liikkeestä maahanmenoa, liikkeestä istumista ja liikkeestä seisomista. Muuten meni hyvin, mutta kun tuli taivaan täydeltä lunta, Petu ei oikein mielellään mennyt maahan märkään ja kuraiseen maahan. Otin sitten maahanmenot niin etten jättäny sitä vaan vapautin nopeasta maahanmenosta. Sitten otettiin seuraamisia ja kouluttajalle sai esittää kysymyksiä ongelmakohdista. Petu meni aikas hyvin, ja viime kertaisesta palautteesta oppineena minä itse pidin käteni rentona alhaalla ja liikutin niitä kävelyn tahdissa ;) Sainkin heti palautetta että kädet olivat nyt hyvin. Otin paljon käännöksiä, täyskäännöksiä ja liikkeen vaihteluita. Ei moittimista, Petu menee tasaisen varmaan tahtiin.
Lopuksi otettiin paikallaolo evl:n alulla ja lopulla. Eli kouluttaja käskytti jokaisen koiran erikseen maahan. Petu meni pienellä viiveellä ok maahan. Emme ottaneet pitkää paikallaoloa, koska muutkaan eivät tästä märässä maassa makaamisesta olleet ilahtuneita. Loppukäskytyksessä Petu nousi kolme kertaa perusasentoon ilman lupaa, sain käskyttää aika kovasti että sain pysymään sen maassa niin kauan että itse annoin perusasento käskyn. Treenien jälkeen kaupan kautta kotio. Treenejä ennen olin istunut kampaajalla jonne menin suoraan töistä, että ohjelmaa tälle illalle riitti. Kotona vain käännyin ja hain Titon mukaani ja lähdin vaihteeksi Titon kanssa kaupunginmetsään lenkille. Tito oli aamulla vähän vaisu, luulen että oli kipeänä hieronnasta. Mutta nyt illalla energiaa oli senkin edestä. Päästin pikku pätkän sen juoksemaan irti kun meno remmissä oli mahdotonta. Se otti kepin suuhunsa ja lähti painelemaan satasta unohtaen olevansa remmissä, se kiskaisu ei tehnyt hyvää mun kipeälle kädelle, varsinkin näitä kiskaisuja tuli kymmeniä, *HUOH*. Olen ajatellut että Tito on vähä rauhottunut tänään tuli pelko persiiseen että josko se johtukin siitä jumiutumisesta ja alkaa nyt sitten riekkumaan entiseen tahtiin?! Kotona tehtiin vielä tunnollisesti jumppaliikkeet. Ilmeisesti ne vaikuttaa johonkin, koska Tito alkoi loppuvaiheessa vähän läähättää. Hierontareissun tulomatkalla mun piti tietenkin pyörähtää Zeppeliinin ostoskeskuksessa. Kauaa en voinut siellä olla, ettei Tito saa hieronnan jälkeen kylmää, mutta mukaan tarttui mm. kengät.
Viime viikolla tein työpaikalla taas Oriolan tilauksia, piti taas kuvastoista shoppailla kaikenlaista mm. itselle Cutrinin hiuslakkaa ja shampoota ja koirille tietenkin kaiken maailman tykötarpeita canikurista lähtien ihan vaan "varmuudeksi" varastojen täydennystä. Ei paljoa naurattanut kun maksoin tänään reippaasti yli 80 euron laskun. *HUOH*

Ai niin siemenet on itämässä, eli Hanna oli tänään siementänyt Titon systerin Viirun englantilaiselle tuorespermalla, sulhon nimi on Copperfield Zamiel, nuori lupaava uros. Uroksen isän (Int & GB Ch Pietra Zebulon of Trefilio) näin maailmanvoittaja näyttelyssä viime kesänä. Todella kookas ja jytky uros. Koira voitti samalla reissulla Ruotsin erikoisnäyttelyssä urokset, ja on ollut mm. englannin voitokkain bullmastiffi vuonna 2007. Nyt vaan kädet kyynärpäitä myöten ristiin että Viirulle olisi vauvoja tulossa !
Loppuun vielä kuva Titosta kun se lauantaina talutteli itseään kypsänä kun ei päässyt juoksentelemaan irti ;)