Eilen oli viimeinen lomapäivä... sen kunniaksi värkkäsin lammaspaistia ja paistelin sitä kaikkien sääntöjen mukaan paistomittarin kera. Lisukkeena oli Markon toiveesta ristikkoperunoita. Ja en jaksanut vääntää mitään erikoista kastiketta, niin meillä oli kermapippuri dippikastiketta perunoiden lisukkeena. Onneksi oli nuo perunat ja dippi, muuten meikäläisen syömingit olis jääny aika vähiin. Ei tarvii kovin usein lammaspaistia värkätä, oli sen verran kamalan makuista lihaa :(
Sitten tein lisäksi sillikaviaaria, joka sekään ei kyllä ollut mun makuun. Ohjeen lainasin Rakkaudesta ruokaan - blogista, ohje tulee tässä:

SILLIKAVIAARI:
4 matjessillifilettä pilkottuna
2 kovaksikeitettyä munaa pilkottuna
1 sipuli silputtuna
1 prk smetanaa
2 tl Colman´s sinappijauhetta(joku muukin varmaan käy)
2 tl maustepippuria

Yhdistä silputut ainekset kulhossa.Mausta smetana sinappijauheella ja maustepippurilla.Lisää smetana silliseokseen ja sekoita hyvin.Voit halutessasi koristella ruohosipulisilpulla.(ainekset voi nyös halutessaan hienontaa)

Syötyämme piti ottaa pienet päiväunet, ja taas piti lähteä pimiölle tekemään kuvia, kun ilmakaan ei ollut kaksinen. Ennen ruokaa mulla oli Petun kanssa p****n keräystalkoot aitauksessa. Vaikka koirat siellä harvoin ovat, niin kylläpä sitä itteään oli paljastanut lumien alta...
Pimiöllä hurahti taas vilauksessa neljä tuntia, ja tulee Eijan kanssa vielä läpätettyä koko ajan, ettei välillä malta keskittyä kuvan tekoon olleskaan :)
Kaksi kuvaa sain taas tehtyä, toiseen olin tyytyväinen toiseen en. Olisi pitänyt vaihtaa kuva kun näin heti aluksi ettei siitä saa mitään... Eija teki aivan upean suurennoksen heidän edesmenneestä koirasta!
Kotiuduttuani oli pakko lähteä lenkille koirien kanssa. Mentiin Tuomiojalle metsään, ja heti alkuun meinasin saada sydärin. Tito veti naamariin tien reunasta jotain, alkoi irvistellä, yökkiä ja kellertävää vaahtoa valui suusta. Olin varma että se vetäs jotain myrkkyä naamariin mutta tungin sen suuhun lunta että se "jokin" huuhtoutuisi pois suusta, ja tilanne meni sillä ohi. Jälkeenpäin mietin, että olisko tien reunaan kertynyt suolaa kun teitä on suolattu, ja se otti sitä suolaa suuhunsa... Reilun tunnin se painatteli kuin aropupu, ja mitään oireita en siinä huomannut. Toisen kerran se aiheutti sydämen tykytyksen menemällä sellaisen ison lammen jäälle. Kielloista huolimatta se taiteili keskellä lampea jossa jää näytti tosi heikolle ja vettä oli jään päällä varmaan 10 cm. Onneksi siitäkin selvittiin pelkällä karjumisella ja säikähdyksellä. Näyttää sille että se tahallaan menee jos sitä kieltää...

Tänään sitten otin poikkeuksellisesti Titon treeneihin matkaan, vaikka olisi ollut Petun treeniryhmä. Todella kivat treenit, tosin liian vaikeat Titolle, harmitti etten ottanut Petua jonka kanssa olisin voinut treenata kunnolla.
Aluksi otettiin pieniä seuraamispätkiä. Kentälle oli laitettu kaksi oranssia aurauskepin pätkää. Käveltiin koirien kanssa pitkin kenttää, ja ekan kepin kohdalla annettiin seuraamiskäsky, ja tokan kepin kohdalla palkka ja vapautus. Tämä meni meillä hyvin. Sitten otettiin paikalla ja liikkeestä eri liikkeen vaihtoja eli istu, maahan ja seiso. Paikaltaan nämä tietenkin onnistuu Titolta, mutta liikkeessä pitää antaa vielä apuja.
Seuraavaksi otettiin paikallaolot puoliympyrässä siten että jätettiin koira paikalleen, ja koiran ohjaaja teki kaikille muille koirakoille luoksepäästävyyden vuorotellen siten että oma koira oli sen koko ajan paikallaolossa omalla paikallaan. Juu en sitten ihan luottanut Titoon että olisin sen jättänyt, otin vaan ihan tavallista paikallaoloa. Harmittaa tää olisi ollut Petulle hyvä harjoitus. Luoksepäästävyydet Titolle meni hyvin. Yhden kerran nousi, ja silloinkin otettiin uusiksi se, ja toisella takapää pysyi maassa. Seuraavaksi tehtiin koirista kuja, ja otettiin luoksetulo kujan läpi missä oli molemmilla puolilla koiria. Ihme kyllä Titolla meni tosi hienosti luoksetulot, ei yrittänytkään mennä muiden koirien luo, kouluttaja varmisti kuitenkin kun jätin Titon paikalleen, ettei se siitä säntää jonnekkin.  Olin varma että se on Mollan kimpussa heti, kun se on niin kamalan innoissaan Mollasta ja haastaa sitä leikkimään koko ajan. Lopuksi sitten mentiin riviin, kouluttaja käskytti koiria eri aikaa ja eri liikkeitä. Esim. siten että joka toinen meni maahan ja joka toinen istui. Kouluttaja käskytti vaihdot. Muuten meillä meni hyvin, mutta jossain vaiheessa Titolla meni istuminen ja seisominen sekaisin ;) Oikein kivat treenit jäi hyvä fiilis. Kotiin tultuani Petunia remmiin ja kävin pitkästä aikaa sen kanssa teitä pitkin Kummatissa pyörähtämässä remmilenkin. Haisteltavaa ja vastaantulijoita oli taas riittämiin. Kotiuduttuani jonkin virtapiikin ansiosta jatkoin vielä niitä p***atalkoita, ja sain ne itse asiassa loppuun. Puoli tuntia huhkittiin Titon kanssa aitauksessa ja se on nyt sitten siisti :)
Lopuksi viitaten otsikkoon pari tuoretta kuvaa Titon systeristä Viirusta. Minusta Viiru on alkanut muistuttamaan Aksaa, vaikka aiemmin minusta Lappu oli Aksan näköinen, ja Viiru ei minusta ollut Kukan eikä Aksan näköinen. Aikas vahva likka. Kiitos Hannalle kivoista kuvista !

Bullberry Tintagel "Viiru" 20 kk


Viiru poseeraa