... mitä muuta voisi toivoa ? :)
Juu siis lauantaina saatiin kaverin kanssa kuningasidea, luettiin lehdestä että Särkän perennalla on jokin istutusnäytös ja tarjouksia... mentiin siis sinne lauantaina katselemaan mitä on tarjolla. Tarkoitus oli ostaa kesäkukkia... mutta kun se paikka kierrettiin läpi, ei osattu ostaa mitään, oltiin kuin liisat ihmemaassa :) Ihan uskomaton määrä erilaisia taimia ja pensaita, toinen toistaan kauniimpia kukkivia kukkia ! Olis pitänyt melkein olla kamera matkassa.
Sieltä siirryimme shoppailemaan vähän helpompia kohteita ;) Löysin itselleni kesäisen pitsineuleen, farkut ja jälleen jackpotin jakun (tällä kertaa väri oli sininen, joten sitä uskaltaa pitää koirien läheisyydessäkin, toisin kuin vitivalkoista jonka ostin Ylivieskasta).
Sitten ostin Leeville farkkutakin, kotona sitä katsoessa se alkoi kyllä tuntumaan tosi pienelle, saa tiedä meneekö se päälle. Koon puolesta pitäs sopia, mutta jos se on jotenkin normaalia pienempää kokoa... sitten Lennille ostin ihanat farkkuiset lappuhaalarishortsit, jossa edessä on Snoopy. Kävin välillä kotona syömässä, ja ennen mökkireissua kävimme ruokaostoksilla paikallisessa marketissa, ja sieltäkin mukaan tarttui farkkushortsit. Joten oikein hyvä shoppailupäivä :)
Sitten koirat kyytiin ja mökille. Tällä kertaa jätimme perinteiset makkarat kauppaan, ja kävimme matkalla hakemassa paikallisesta pizzeriasta kebab pizzat. Nautimme ne mökin terassilla. Petunia sai juoksennella irti, mutta Tito oli pakko pitää jälleen remmissä mökin pihalla. Kävin sen kanssa lenkkeilemässä useamman pätkän eri paikoissa ja kahlailtiin rannassa. Petulla oli joku "viiraus" päällä. Se tahallaan juoksenteli Titon edessä keppi suussa, ja haastoi leikkimään niin että sekin oli pakko pistää välillä remmiin. Toivottavasti kesää kohden se lintujen ralli vähenee siinä rannassa, jotta Titokin voisi olla irti. Nyt sen saa hakea tyyliin hailuodosta takaisin, kun sillä katoaa kaikki muut ajatukset päästä kuin ne linnut, ja se juoksee niiden perässä eikä kuule mitään muuta.
Kuviakin tuli räpsittyä...

Petunia katselee lintuja


Petunia rantakalliolla

Mökillä on sellaiset kalliit kiikarit, marko joskus tiirailee niillä lintuja (sitä ei tiedä mitä "lintuja" vastarannalla makoilee :)). Marko lähti sitten toiselle rannalle mökiltä tiirailemaan jottain. Jäätiin koirien kanssa pihaan. Sitten keksin että lähden vielä Titon kanssa käymään lenkin samassa paikassa, ja pistin Petun mökkiin. Kun pääsin mökin tielle, tajusin ettei marko sanonut minne se menee. Kolme paikkaa olisi ollut vaihtoehtona, yksi tien päässä olevat kalliot, tai sitten kaksi eri rantaa noin puolen kilsan päässä. Titon kanssa ollaan käyty kävelemässä niissä jokaisessa. Sain kuningasidean:kokeilen että josko tito osaisi etsiä. Sanoin titolle että "etsi" ja yritin sitä vetää tien päähän menevälle tielle, koska itse epäilin markon menneen sinne. Tito ei suostunut lähtemään sinne päin, joten päästin remmin löysäksi, ja sanoin uudelleen "etsi". Se haisteli hetken ilmaa, ja sitten pisti kuonon maahan, ja lähti jäljestämään, se meni hirveätä kyytiä mutkitellen juuri markon kävelemää jälkeä ja johdatti minut rantaan puolen kilsan päähän jossa marko oli. Ei tyhmempi koira :) Varmaan isäänsä tullut :) Vaikka olimme jo aika lähellä rantaa, ja näin itse markon, Tito meni nokka maassa ja ihan muutamaa metriä ennen vasta katsoi maasta ylös ja juoksi satasta markon tykö. Kello oli tässä vaiheessa jo jotain 23 illalla.  Nooh, kun mentiin takaisin mökille, pistin Titon jo autoon koska olimme lähdössä kotia. Petu oli ollut mökissä, ja päästin petun irti pihalle. Ei mennyt ku muutama minuutti, tajusin että petu hävisi. Juoksin tielle ja huusin sitä ja aloin jo olla paniikissa että minne se meni kun se ei koskaan aiemmin ole lähtenyt tielle pihalta. Lähdin kävelemään tietä pitkin ja huutelin sitä koko ajan (vaikka tiesin että se ei ole järkevää, kun sillä ei ole mitään kiirettä takaisin kun kuulee mun äänen). Jonkin ajan päästä se tuli ihan satasta sieltä SAMAISELTA rannalta !!! Tämä jäljestyskoira kateellisena kävi samat lenkit pyörähtämässä (ja kuseksimassa) kuin Tito, eihän sitä huonommaksi voi jäädä :) Yleensä se on ollut mukana, nyt se oli niin mahdoton että jätin sen pois. Kun se tuli mun luo se pamautti suoraan mun sivulle, ja kun kävelin eteenpäin se alkoi seurata mun rinnalla ihan täydellistä seuraamista kontaktissa, kun pysähdyin  se istui ja tapitti mua että mie en ole koskaan ikinä tehnyt mitään väärää, ja mie olen näin älyttömän hyvä tokoilemaankin.... ;)
Olin helpottunut kun se tuli, ehdin jo ajatella että se jäi jonnekkin oksaan tms. kiinni, kun ei tavallisesti lähde tuolla tavalla näköetäisyydeltä pois.


Tasapuolisuuden nimissä myös yksi Titon kuva :)

Sunnuntaina sitten vierailimmekin Titon kanssa Maisalla. Oli viileä ja tuulinen sää, niin ajattelin että on viimeisiä hetkiä käydä kunnon metsälenkki siten ettei tarvii koko ajan huitoa sääskiä. Jälkeenpäin voin sanoa että oikeassa olin :)
Tällä kertaa mentiin metsäautotietä ketunperälle päin, Tito ja Maisa juoksentelivat irti vuorotellen. Ihan säikähdyksittä ei selvitty reissusta. Mutkan takana oli yllättäen koira, kun olimme tuudittautuneet siihen uskoon, ettei siihen aikaan illasta enää ketään siellä korvessa liiku. Mutta hyvin me selvittiin, koirat eivät käyneet lähelläkään toisiaan :)
Lenkin jälkeen oltiin jonkin aikaa Maisun pihalla, pojat saivat rapsutella Titoa. Tito on ihastunut yhteen pojista, ja se kun kuuli lenkiltä tullessa pojan äänen pihalta se kiskoi täyttä vauhtia pihalle :)
Kotiin päästyäni kävin vielä Petun kanssa tokolanperällä pitkän lenkin. Kello oli kymmenen kun lähdin, olis saanu olla hanskat kädessä oli niin KYLMÄ.

Loppuun vielä tuore kuva Viirun ainokaisesta. Aivan ihana baksu bertta tää vauveli on:)

B. Olwyn 8 päivää vanhana


Kiitos Hanna kuvista !