Meinaan meikäläisen arvaus erkkarin voittajasta! Eli Elias von DC-13 oli bullmastiffien ROP ja lisäksi vielä BEST IN SHOW !

Palaan kuitenkin vielä aikaan ennen erkkaria. Keskiviikkona käytiin Titon kanssa Maisa-bullmastiffin kanssa lenkillä. Useamman kilsan lenkki lämpimässä säässä vaati veronsa, Tito oli aikamoisen puhki :) Olisi pitänyt älytä ottaa vesipullo matkaan.
Torstaina sitten olikin Titon hieronta. Aiemmin viikolla huomasin Titon olevan hieman jäykkä, ja kun kokeilin hieroa selkää totesin että se on pahasti jumissa, pakko tilata hieronta aika. Luulisin että aiemmin juokseminen ja hyppely meressä vaikutti ainakin asiaan... Kuten arvata saattoi, Titon oikea puoli selästä oli IHAN JUMISSA. Se taas huusi ja valitti ja läähätti ja riuhtoi ja jollain lailla se selkä saatiin auki, kahden viikon kuluttua on uusintahieronta josko sitten sen saisi kunnolla auki. Ja voitte kuvitella missä kunnossa se erkkarissa, kun istui perjantaipäivän autossa hieronnan jälkeen :( Se liikkui "tikuttamalla ja lyhyillä askelilla" ja siitä tuli totta kai maininta myös arvosteluunkin. Vasta maanantaina se alkoi olla palautunut hieronnasta ja normi kunnossa, mutta minkäs teet :(

Nooh perjantai-aamuna me startattiin Titon kanssa kohti Lahtea. Olimme perillä Saijan luona iltapäivällä, matka meni ok pari kertaa pysähdyimme jaloittelemaan ja Tito nukkui suurimman osan ajasta. Perille päästyämme käytin Titon pienellä lenkillä ja se sai "välipalaksi viilin" ja itse aloimme valmistella illallista varten vaatteita vaihtamalla etc.
Tito jäi Harrin luo hoitoon, ja me Saijan kanssa lähdimme Lahden keskustaan tapaamaan Davea ja Seania sekä Samia jotka olivat saapuneet Lahteen aiemmin iltapäivällä SVEITSISTÄ saakka. Söimme aivan ihastuttavassa Taivaanranta nimisessä ravintolassa. Otin alkuruoaksi kylmäsavuporo-kantarellikeittoa. Pääruoaksi Punaisella pestolla täytettyä kananrintaa sekä Mustikkasiiderikastiketta ja parsa-vuohenjuusto-risottoa. Ruokajuomaksi talon omassa panimossa valmistettua mustikkasiideriä. NAM ! Siis oikeasti taivaallista ruokaa. Jälkiruoaksi otin Vaniljalaten. Ravintolassa oli pieni kauppa, ja dave ostikin mukaansa 16 pulloa siideriä :) Aika meni todella nopeasti vaihtaessa kuulumisia, sitten olikin pakko painella yöpuulle että jaksaa aamulla nousta erikoisnäyttelyyn. Käytettiin Tito vielä pienellä iltalenkillä ja sitten nukkumaan. Harrin kanssa oli mennyt hyvin, Tito oli nukkumassa olkkarissa Harrin katsoessa telkkua kun tulimme takaisin :)
Aamulla sitten starttasimme kohti erkkaria jonne oli vain noin vartin ajomatka. Saimme auton todella varjoisaan paikkaan ihan kehän viereen, joten pienen jaloittelun jälkeen jätin Titon autoon. Tapasin melkein heti Eliaksen omistajat. Aivan huippu ihania ihmisiä!!! Elias oli todella komea. Titoon verrattuna hieman matalampi mutta jytkympi koska koiralla oli aikuisen massa ja kroppa. Tito oli ensimmäistä kertaa avoimessa luokassa. Tuomari Elina Haapaniemi oli tosi tiukkana, antoi junioreissa vain yhden erin, nuorten luokassa 2 eriä. Avoimessa luokassa oli 11 koiraa, joista YKSIKÄÄN ei saanut eriä. Ja neljä koiraa sai eh:n joista Tito oli yksi, voittaen siis avoimen luokan eh:lla. Tito ei esiintynyt ollenkaan niin hyvin kuin tavallisesti, ja oli "jäykkä" hieronnasta. Seisoi kuin "sahapukki" jäykkänä ja liikkui tikuttamalla ja lyhyellä askeleella. Palautuminen olisi vaatinut enemmän kuin yhden päivän, mutta minkäs teet. Tässä Haapaniemen arvostelu:
" juuri 2 vuotta täyttänyt fawn-värinen uros. Hyvä toimelias luonne. Vahva maskuliininen kokonaisuus. Hyvä kallo. Erinomaiset silmät ja ilme. Aavistuksen lyhyt kuono. Purenta ok, pienet hampaat. Hyvä niska. Vahva luusto ja tiiviit käpälät. Hyvä rinnan leveys. Tilava runko. Toivoisin paremmat kulmaukset. Erittäin hyvän tyyppinen koira jolla saisi olla hieman enemmän kulmauksia niin edessä kuin takana jolloin liikunta olisi askellukseltaan pidempää."
AVO EH1

Toisaalta mistäpä noita kulmauksia luoja olisi enempää suonut, kun sekä Kukalla että Aksalla ne olivat niukat ;)
Mutta Aksalla niitä tuli lisää iän myötä lisää kun runko levisi ja etuosa laskeutui alas. Ihan nuorena poikana aksan varsinkin takaosa taisi muistuttaa tikkua :)
Tämä leviäminen tapahtui Aksalla tosi myöhään, taisi olla 5-6 vuotiaana parhaimmillaan.
Tito on vielä niin korkea, ettei missään tapauksessa voi olla 2 vuotiaana valmis, ja olen pitänyt sen hoikkana, joten toivotaan että ne "parhaimmat" ajat olisivat vielä edessä. Tosin ei mulla valittamista ole näistä nykyisistäkään 11 sertistä ja ryhmäsijoituksesta sun muista tuloksista :) Joten kiitos vaan Hanna :) Titohan on aiemmin ollut ROP 10 kk ikäisenä ko. tuomarilla. Ja kyllä aion jatkossakin Titon Haapaniemelle ilmoittaa jos sopiva näyttely kohdalle sattuu, odotellaan nyt sitä kropan täyttymistä ja hoidellaan selkälihakset kuntoon ensin ;) Huvittaa se kun hieroja sanoi, että usein koiralla ja omistajalla on samat vaivat. Olen itse potenut selkäkipua koko kesän, ja voin sanoa että munkin juoksu taisi olla aikas jäykänpuoleista kehässä ;)

Sitten olikin Eliaksen vuoro astua kehiin. Voi sitä riemua kun Elias voitti valioluokan !!!
Sitten jännitettiinkin jo PU-kehää, ja siinäkin Elias veti pisimmän korren! Ihan upeaa, matka Kolumbiasta tänne ei ollut turha! Eliaksesta tuli vielä Suomen valio! Bis-kehät olivat aivan ihanaa katseltavaa !!! Jari Laakso teki Bonniesta (joka siis Daven kasvatti) Best in Show veteraanin ! Ja sitten vielä Elina Haapaniemi teki Eliaksesta Best in Shown! Mainittakoon vielä että Bonnien veli Sam sekä Melinan Helmi osallistuivat symppis-luokkaan jonka arvosteli Jari Laakso. Laakso teki sen todella upeasti, siten että kaikille jäi hyvä fiilis. Kaikki osallistujat saivat vielä hienot ruusukkeet. Eliaksen omistaja esitti itse Eliaksen ensimmäistä kertaa. Eliaksella on Kolumbiassa handleri. Eipä olisi uskonut, todella hienosti esiintyi :)
Tässäpä kuvasatoa erkkarista:

Tito kehässä tuomarin syynissä kuva: S.Vuorinen


Eliaksen kaunis pää


Elias Haapaniemen syynissä


Elias liikkeessä


Elias kera omistajansa sekä tuomari E. Haapaniemi ja palkinnot


symppisluokan narttujen 1. Helmi ylpeänä kera palkintojen


Dave, Jari Laakso ja JariP sekä tietenkin BIS1 veteraani 10 vee Bonny


10 vee sisarukset Bonny ja Sam

Tito lähti heti kehän jälkeen Saijan vanhemmille hoitoon. Saijan vanhempien mökki oli vain muutaman sadan metrin päässä näyttelypaikasta. Tito ei meinannut jäädä sinne millään tunki ovelle kun olimme lähdössä. Olin hieman huolissani miten Titolla on mennyt, joten välillä soitettiin näyttelypaikalta ja kysyttiin miten Titon kanssa menee, ja kaikki oli hyvin! BIS-kehien jälkeen menimme mökille ja käytin Titoa pihalla kävelemässä ja kasteli se vähän varpaitaankin järvessä. Tito oli saanut perunoita ja kastiketta ja mustikkapiirakkaa ja olivat ottaneet porukalla päiväunetkin. Kaikki oli siis mennyt loistavasti :) Vaihdoimme vähän vaatetta Saijan kanssa ja joimme kahvit ja jatkoimme matkaa näyttelyillalliselle. Tällä kertaa Tito jäi mielellään Saijan vanhempien luo. Nautimme näyttelyillallisen hyvässä seurassa, ja vaihdoimme kuulumisia tuttavien kanssa. Koska aamulla olisi taas aikainen herätys, alkoholipitoiset juomat sai unohtaa, ja lähdimme jo alkuillasta hakemaan Titoa. Harri oli käyttämässä Titoa lenkillä kun saavuimme mökille. Otimme Titon kyytiin "hoitovanhempien" hyvästellessä Titon.
SUURI kiitos aivan ensiluokkaisesta Titon hoidosta menee Saijan vanhemmille !!!

Menimme Saijan luo ja puolen yön aikaan piti painella sänkyyn jotta jaksaa aamulla suunnata kohti Ikaalista. Olin sopinut treffit Lahden yhdelle huoltoasemalle klo 7 aamulla Eliaksen omistajien kanssa. Sieltä ajoimme peräkanaa Ikaalisiin. Siellä tapasimme Hannan, joka näki ekaa kertaa Eliaksen kuten myös Titon ekaa kertaa sitten pentuajan. Ikaalisissa tuomarina oli Leni Finne. Vettä tuli taivaan täydeltä, näyttelypaikka oli jumalan selän takana, ja kehät olivat täynnä vettä ja kuoppia... mitä tälläiseltä näyttelyltä voisi muuta odottaa kuin H:ta. Niin siinä sitten kävikin, erittäin asiantuntevan Leni Finnen kera harjoitusarvostelijan mielestä Titon kuuluu saada H väärän päätyypin takia. Korvat olivat liian ylös kiinnittyneet, kuono liian lyhyt, liiaksi alapurentaa, liikaa ryppyjä ja mitähän vielä... ettei tulisi kirjoitettua mitään loukkaavaa, sanon vain että jätän nämä kommentit omaan arvoonsa :) Ainoa fiksu kommentti oli se, että Titoa kehuttiin erittäin hyväkuntoiseksi, ja että sitä ei ole syötetty liian läskiksi, kuten kuulemma useat näyttelykoirat syötetään sellaisiksi että sormet uppoaa kylkiin :) Myöskin huuliaineksen paksuudesta taisi tulla kehuja suullisesti, muuten pää olikin sitten fiasko :) Elias oli onneksi kuitenkin ROP liian lyhyine kuonoineen ja Titon sisko Viiru sai EH2:n. Elias ei kuitenkaan jäänyt ryhmään.
Ikaalisissa oli aika hyvästellä IHANAT Eliaksen omistajat. Olin ihan tippa linssissä, koska tiedän etten varmaan enää koskaan tule heitä tapaamaan. Olen kiitollinen että sain tavata tämän upean koiran omistajineen !!!!

Kotimatkan Tito veteli hirsiä. Minun ei tarvinnu ajaa ku Ikaalisista Seinäjoelle sieltä sainkin sitten kyytiini Anitan kavereideen. Olivat olleet viettämässä mökkiviikonloppua. Olipas IHANAA saada juttuseuraa, muuten olisin nukahtanut varmasti rattiin 5 tunnin yöunien jälkeen. Koko kotimatkan satoi vettä. SUURI kiitos Anitalle kavereineen matkaseurasta ja siitä että piditte minut hereillä.
Kokonaisuutena hieno reissu, vaikka Titon valionarvo jäi haaveeksi ja muutenkaan menestys ei ollut kehuttavaa. Oli hienoa tutustua uusiin ihmisiin ja varsinkin tavata pitkästä aikaa Dave, Sean ja Sam. Suuri kiitos Davelle minun ja koirieni ihanista tuliaisista! Ja ennen kaikkea SUURI KIITOS Saijalle ja Harrille vieraanvaraisuudesta ja Harrille Titon hoitamisesta.
Tällä viikolla Eliaksen spermaa on pakastettu, ja pari satsia sieltä matkaa Espanjaan Nicon tyttären astutusta varten. Aika näyttää eksyykö tästä pentueesta myös pentu Suomeenkin :)