Ruåttin reissu on takana ja olikin yksi kivoimmista näyttelyreissuista ;)

Torstai-iltana siis startattiin Vaasaan ja yövyttiin siellä hotellissa. Oltiin aika myöhään illalla perillä, piti palata kerran takaisin kun näyttelyhäkki jäi kotiin ;)
Perille päästyämme tulikin suuri tenkkapoo. Tito ei suostunut tulemaan liukkaita KIERREPORTAITA joiden välistä näkyi alas, eli eivät olleet umpinaiset. Se kyllä yritti, mutta sitten rohkeus petti...tuli muutaman askelman ja palasi takaisin. Meillä ei juurikaan ole aiempaa kokemusta portaista, olisi tätäkin pitänyt harjoitella aikanaan ... Yhtään se ei antanut avustaa. Mietin jo että pitääkö tässä nukkua yö autossa tai siellä porraskäytävässä kun hotellissa ei hissiä ollut... eipä viitsinyt ruveta kokeilemaan miten 70 kg nousee syliin, varsinkin kun mun selkä oli paskana, ja olkapää murtunut ja Eijan käsi leikattu edellisenä  päivänä :) Mutta ihan yht äkkiä Tito paineli portaat yhtä soittoa ylös saakka :) Voi sitä helpotuksen tunnetta  Yö meni kivuttomasti, tosin en jostain syystä saanut nukuttua sitten millään. Varmaan pari tuntia olin horteessa ennen ku kello soi. Aamulla oli kirpeä pakkanen, auton ikkunat ja maa kuurassa. Onneksi olin vaihtanut talvirenkaat alle. Alaspäin portaat menivät kuin vettä vaan ja Käytiin Titon kanssa aamulenkki hotellin vastapäätä olevalla puistoalueella, muutamaan koiraankin törmättiin. Sitten käytiin aamupalalla, ja kohti satamaa...

Satamaan päästyämme aurinko paisteli jo täydeltä terältä. Meidän oli siis määrä matkata Vaasasta Uumajaan rahtialuksella.

tässä se meidän hieno risteilyalus on ;)

Matkan kauhein kokemus oli hissi jolla autot nostettiin yläkannelle. Siis "hissi" oli sellainen lava, jolle ajettiin kolme autoa kerrallaan. Siinä ei ollut minkäänlaisia reunoja eikä nousun/laskun aikana sivuilla ollut mitään seiniä tms. se tuntui kamalalle, ja se nousi tosi hitaasti ja nytkyen ylös. Ihan vähällä oli etten saanut jotain paniikkikohtausta autossa, on sen verran tuota korkean paikan kammoa ! Tartutin paniikin Titoonkin, sekin ulisi kun hissi nousi

tässä hissi menossa alaspäin

Hengissä siitäkin selvittiin. Koska ilma oli aurinkoinen, päätin jättää Titon autoon yläkannelle. Pistin sille varmuudeksi toppaloimen päälle, ettei saa autossa kylmää.

Tito jäämässä autoon

Matka kesti vain reilun 4 tuntia, ja kävin sitä välillä katsomassa, annoin vettä ja herkkutikkuja ;) Hyvin uni näytti maistuvan lyhyen hotelliyön jälkeen. Me otimme itse myös pienet päiväunet ja nautimme pizzaa. Uusia tuttavuuksiakin laivalta löytyi, useampia ihmisiä jotka olivat menossa samaiseen näyttelyyn. Niiden kanssa jutellessa aika meni ihan siivillä, klo 12.30 saavuimme Uumajaan.
Uumajaan päästyämme pysähdyimme erään mökkitien reunaan ja ulkoilutin Titon siellä metsässä. Sitten jatkoimme matkaa Uumajan keskustaan. Auto parkkiin ja shoppaamaan.
Ihania kauppoja, ostin mm. kaksi puseroa, kengät ja koruja. Kolmeen kertaan piti käydä lisäämässä parkkipaikalle aikaa lisää :) Joka kerralla ulkoilutin Titon parkkipaikalla, ja hyvin herra näytti autossa pärjänneen, ei ollut liian kylmä eikä kuuma.

kuva parkkipaikalta

Sitten lähdimme ajamaan kohti Sundsvallia, jonne matkaa oli reilun 200 km. Olimme ajatelleet ehtiä ennen pimeää, mutta toisin kävi :( Oli tarkoitus käydä pidempi juoksulenkki Titon kanssa hotellilta, mutta kun totesin etten ehdi sinne mitenkään ennen pimeää, niin päätimme pysähtyä eräälle karavaanari/leirintäalueella matkan varrelle. Vaunuja oli siellä talviteloilla useampia, mutta ei ainuttakaan ihmistä. Tito nautti kun sai juosta kunnolla ja verrytellä paikkoja. Aivan ihana kuu paistoi ja itsekkin lenkistä piristyi.

pysähdyspaikka jossa Tito pääsi kunnolla jaloittelemaan lähempänä tuota laituria oli  koirankieltomerkki, joten emme viitsineet mennä laiturille vaikka mieli olisi tehnyt ;)

Pysähdyimme vielä kerran kauppaan ostamaan vähä syömistä ennen Highway hotellia, joka oli noin 40 km ennen Sundsvallia ihan E4 tien varrella. Hotellin ympärillä oli paljon nurmialueita, joihin Tito pääsi tutustumaan ennen huoneeseen menoa ;)

Highway hotelli ja pieni iltapala ;)

Pitkän päivän jälkeen oli ihana käydä suihkussa ja alkaa nukkumaan ;) Saimme nukkua pitkään koska arvioitu arvosteluaika oli vasta puolen päivän aikaan.

Aamulenkkeilyjen jälkeen käytiin aamiaisella ja lähdettiin hyvissä ajoin kohti näyttelypaikkaa.
Tälläkin matkalla ehdimme nähdä monenlaista, mm. tälläisiä upeita siltoja:


Näyttelypaikalle päästyämme jätin ensin Titon autoon. Katselimme doggeja kehässä. Totesin että tämä täti ei todellakaan ole mikään eri automaatti. CK irtosi suurin piirtein 1-2 koiralle per luokka, ja arvostelu oli todella tarkkaa ja hidasta.
Doggikehän jälkeen hain Titon myös sisään, ja sitten odotimme parinkymmenen berhandilaisen arvostelua. Sitä kesti ja kesti ja kesti... ehdin tänä aikana varmaan 3 kertaa käyttää Titon pihalla ja juottaa sitä 10 krt... Maalailin oikein piruja seinille ja katselin että se valitsi kaikista kapeimmat ja korkeimmat ja kevyimmät koirat luokkavoittajiksi... aloin olla jo varma että H tulee. Eräs ruotsalainen kasvattaja kävi katsomassa Titoa, ja Tito kyllä pisti parastaan. Se hyppi ja pomppi ja riekkui niin että kasvattajalle ei ainakaan jäänyt epäselväksi että energiaa riittää ;) Hän kävi myös näyttämässä omaa narttuaan minulle. Narttu oli rauhallisempaa laatua Titoon verrattuna ;) Kello oli todella PALJON iltapäivällä (ehkä noin 14-15) kun viimein pääsimme kehään. Titon luokassa oli kaksi muuta urosta. Ruotsalainen uros jonka vanhemmat olivat Australialaisia sekä suomessa kasvatettu uros joka asuu Norjassa. Tito voitti luokan saaden ck:n ja oli urosten 1. saaden kolmannen ruotsin sertinsä ja ja toisen cacibinsa Ruotsista. Lopulta Tito oli myös ROP. Ruotsissa meitä on kyllä lykästänyt tänä vuonna, 3 näyttelyä ja 3 ROP sijaa ;)

Tito poseeraa kehässä

Kun bullmastiffit oli arvosteltu, tajusin että kello oli niin paljon, että ryhmät olivat menossa. Menin lähemmäksi ryhmäkehiä, ja tajusin että 1. ryhmää esiarvostellaan paraikaa, ja ei siinä enää uskaltanut lähteä minnekkään, joten Tito jäi juottamatta ja käyttämättä ulkona, jäin odottamaan kehän reunalle. Huomasin samalla etten ollut ottanut edes arvostelua. Onneksi näin naisen johon tutustuin laivassa, hän kävi hakemassa Titon arvostelun.
Ihmetys oli suuri kun kehään päästiin, tuomari valikoi aika nopeasti 8 koiraa jatkoon, ja me olimme niiden joukossa !!! Meidän takana oli todella komea mastiffi uros. Huomasin että tuomari vertaili Titoa ja tätä mastiffiurosta pitkään, ja oli varmaan päättänyt ottaa toisen näistä jatkoon, ja loppujen lopuksi hän valitsikin mastiffin jatkoon. Mastiffi esiintyikin mielestäni paremmin kuin Tito. Mutta olen todella tyytyväinen siihen, että pääsimme 8 joukkoon! Ja mikä parasta, tuomaristossa istui tuomari joka antoi "väärän päätyypin" takia h:n Titolle Ikaalisissa .

Tito ryhmässä

Titon arvostelu:

Mentalitet:excellent
Very pleasing in head and expression. Nicely balanced outline. Good substance. Correct topline. Carrying a little weight on the shoulder. Moving soundly in both direction holding his top line. Champion idag.
AVO 1 AVK1 CK PU1 SERT CACIB ROP
- Rita Mc Carry - Beattie, Irlanti-

En kyllä ymmärrä arvostelussa kohtaa "Carrying a little weight ..." tarkoittaako että sen mielestä Tito on hieman läski, vaiko että etupää raskas ?! Sellaisista kuikista se tykkäskin että ei ihme ;)

Ryhmäkehän jälkeen käytin Titon ulkona ja vein sen autoon ja lähdin hakemaan palkintoja. Palkinnonhakureissulla ajauduttiin isommalla porukalla kojulle jossa myytiin takkeja. Ostettiin 4 takkia, ja saatiin vähän alennustakin. Aivan mahtavia tuulenpitäviä coretex takkeja edullisesti! Ei parempaa lenkkitakkia voisi ollakkaan!

Sitten lähdimme ajelemaan kohti Uumajaa ja hotelli Leveriä. Matka tuntui uskomattoman pitkälle ! Välillä pysähdyimme syömään rullakebabia, ja Titolle ostin oman champion - hampurilaisen :) Olisi tehnyt mieli ostaa pizza, mutta ajattelin että se saa vielä jonku mahalaukun kiertymän siitä, niin tyydyin "kevyempään vaihtoehtoon".

Tito ja champion hamburger

Hieman huvitti kun ahneista ahnein ei osannut tätä syödä, vaan se piti pilkkoa ensin palasiin ;) Ruoan päälle lenkkeiltiin ruokapaikan lähistöllä ja sitten jatkoimme matkaa. Vielä ennen hotellia oli pakko pysähtyä tekemään viime hetken shoppailuja yhteen supermarkettiin.

Kun VIIMEIN kamalassa sateessa ja pimeydessä ajettujen kilometrien jälkeen saavuimme hotellille, totesimme että siellä ei ole KETÄÄN! Ovessa oli lappu ring XXXXXXX för koden.
Lapun vieressä oli sellainen laite mihin pystyi syöttämään numeroita ja ring -painike. Me idiootit siinä väsymyksessä syötimme numeroa ja painoimme ring painiketta, ja mitään ei tapahtunut!!!! Huomasimme hotellin lähistöllä talon jossa oli valot. Ei auttanut kuin mennä taloon kysymään apua. Talossa asui vanha ystävällinen nainen joka soitti hotellin omistajalle, ja saimme koodin jolla pääsimme sisään hotelliin. Tuo numerosarja oli siis hotellin omistajan puhelinnumero, mutta eihän me tollot sitä tajuttu .

Levar hotelli
Nooh seuraava mysteeriö olikin tapaus avain. Löysimme siis meille jätetyn avaimen, mutta avaimessa ollutta huoneen numeroa ei sitten löytynytkään mistään. HÄPEÄ tunnustaa, että me kokeilimme avainta joka ikiseen huoneen oveen .
Sen jälkeen menimme ulos ja aloimme miettiä vaihtoehtoja... Menemmekö taas sen mummon luokse, vaiko nukummeko autossa vaiko etsimmekö toisen hotellin...
Yht äkkiä siinä seistessämme sanoin Eijalle, että mikä tuo toinen rakennus on ? Sieltä näkyy valoa. Säntäsimme sinne, ja avain sopi ulko-oveen, ja sieltähän se oikea huonekkin sitten löytyi. Voi sitä ilon määrää, kun tajusimme ettei rakennuksessa asu muita, meillä oli käytössä huoneen lisäksi eteishalli jossa mm. kahvinkeittovälineet ja tietenkin suihku ja wc.

meitin majapaikka (piharakennus)

Vielä suurempi ilo odotti huoneessa, siellä oli pieni jääkaappi täynnä ruokaa :) Tuoremehua, hedelmiä, erilaisia voileipiä, myslejä ja jogurttia... Johtuen ISOSTA kebabrullasta, jätimme ruoat aamua varten.

huoneeseen päästyämme piti näpyttää viesti kotiin :)

Illalla suihkun jälkeen ei paljon unta tarvinnut odotella :) Aamulla sää oli KAMALA. Vettä tuli ku aisaa ja tuuli.

aamulenkillä Titon kanssa

Useampaan otteeseen kävimme kurkkimassa näkyykö päärakennuksessa elämää... ei näkynyt. Söimme aamiaiset ja ulkoilutin Titon, ja totesimme että meidän on lähdettävä satamaan. Ei auttanut muu, kuin soittaa ovessa olevaan numeroon ja kysyä miten tää hotelli kenties maksetaan. Mies sanoi tulevansa paikalle puolen tunnin kuluttua. Sanoin että emme voi jäädä odottelemaan, joten sovimme että jätän rahat respassa olleen vieraskirjan väliin :) Joten yövyimme hotellissa siten että emme nähneet ainuttakaan muuta ihmistä saati omistajaa :) Tosin hotelli oli yksi PARHAISTA missä olen koskaan yöpynyt.

Satamaan löysimme ajallaan, ja tulomatka ei ollut kovin miellyttävä sään takia. Tuuli keikutti laivaa sen verran että meikällä meinasi tulla pizzat ulos! Onneksi oli taas mukavaa seuraa ja juttu lensi ettei aika kuitenkaan tullut pitkäksi! Illalla 22 maissa saavuimme Raaheen. Onnistunut reissu kaikin puolin, siitä suuri kiitos kuuluu matkakumppanille Eijalle! Täytyy taas todeta että matkailu avartaa ;) Suuri kiitos myös Eijalle valokuvista, itselläni ei ollut edes kameraa mukana.