Aika menee niin nopeeta ettei tahdo edes blogiin ehtiä kirjoitella. Eilen oltiin BH-kurssilla neljän akan ja koiran voimin Tupoksella. Kotiuduttiin illalla 23 aikaan, ja sitä ennen kun lenkitin Titon ja Aksan niin siinäpä se ilta hujahtikin (se Akun ja Titon lenkitys oli aikamoinen kokemus, metsässä tuli vastaan sellainen isohko huskyuros IRTI. Ei tahtonut totella omistajaansa, ja tuli meitä kohti. Kun se oli muutaman metrin päässä, katsoin parhaimmaksi kääntyä ympäri ja palata takaisin sinne mistä tulinkin. Tito haukkua räkytti sille kuin pystykorva, mistä ihmeestä tämä räkytys on sille periytynyt? Sen ääni on KAMMOTTAVA ja setä taisi vähän säikähtää että hyökkääkö tämä 7 kk ikäinen hurjimus hänen huskynsa kimppuun :) Laitan seuraavalla kerralla ilmastointiteipillä Titon kuonon kiinni :)).
Nooh, sitten treeneihin, nyt oli oikein hyvät treenit, ei tarvinnu seisoskella kun tehtiin porukalla liikkeitä yhtä aikaa. Ehdittiin ottaa paljon: seuraamisia, luoksetuloa, hioa perusasentoa, harjoitella maahanmenoa jne.
Petu meni pääosin hyvin, varsinkin paikallaoloihin olen tyytyväinen. Kärsi jo kävellä ja kierrellä sen ympärillä ja jätkä pysy paikoillaan :) Loppuajasta se haistoi jonku hemaisevan tuoksun hallin lattialta, ja kuola valui noronaan, ja keskittyminen oli sen jälkeen NOLLA.  Ihan ei ole Petun suhteen onnistunut fiilis, en tiedä vertaanko sitä liiaksi Akuun.
Petu tekee RAUHALLISESTI JA VARMASTI kaiken. On tarkempi kuin Aku ja lukee mua ja mun eleitä ziljoona kertaa tarkemmin kuin Aksa. MUTTA Aksa on sellainen iloinen, ja pursuaa tekemisen iloa.
Kun se on niin innoissaan, se tahtoo hästätä, ja tehdä kaiken vähän "sinne päin", mutta sillä on kova into ja yritys koko ajan päällä. Petu taas tekee kaiken rauhallisesti ja varmasti ilman turhia hyppyjä ja loikkia. Lisäksi Petu reagoi ympärillä oleviin koiriin ja saattaa jäädä niitä välillä katsomaan, kun Aksa harvoin reagoi ympärillä olevaan. En tiedä kumpi parempi, ei Petukaan mikään hidas ole, mutta jotenkin odotan siltä sitä samaa tekemisen iloa kuin isältäänkin.
Tito on taas näiden kahden väliltä. Se on todella innokas ja sählä, mutta kuuntelee paremmin ja tekee tarkemmin kuin Aksa. Pitäisi osata ottaa koirat YKSILÖINÄ, eikä verrata niitä toisiinsa vaikka sukulaisia ovatkin :)
Ja nyt on sitten varattu lennot Stockholman maailmanvoittajanäyttelyyn !!! PAKKOHAN sitä on lähteä Kukka äippää kannustamaan, ja muutenkin katselemaan maailman parhaimmistoa :)
Titon systerit osallistuivat lauantaina Kokemäen pentunäyttelyyn, hienostihan se meni, toinen ROP-pentu (Bullberry Tuppence) ja toinen PEK2 (Bullberry Tintagel). "Isoihin kehiin" eivät jaksaneet jäädä pyörimään. Valitettavasti tyttösiinkin on se pystäri geeni jostain periytynyt, olivat sitten räkyttäneet urakalla kehän reunalla mutta eivät onneksi kehässä :)