Noloa myöntää mutta tällä hetkellä mun elämän kohokohtia on koirien kanssa lenkkeily ja kaupassakäynti, muu aika meneekin kotosalla. Soitin ja tänään työterveyteen aikaa kun ensi maanantaina on kontrollikuvaus olkapäästä. Ilmoitin ensi töikseni että se lääkäri saa perua lopun mun sairaslomasta, en aio mädäntyä täällä kotona hetkeäkään, jos olkapää on luutunut! Puhelimen toisessa päässä ei oltu samaa mieltä, saikkua ei kuulemma voi perua, että ihan omalla vastuulla tulen sitten töihin... HÖH, miksi ei ? Jos siis jotain sattuu niin se on sitten mun omalla vastuulla. Katsotaan mitä tohtori sanoo ;)
tänään kävin maratoonilenkin Titon kanssa, jälleen keskellä "ei mitään". Tämäkin hauskuus loppuu kohta kun alkaa hirvijahti, sitten ei uskalla mennä metsiin, törmää vähintään hirvikoiriin jos ei sitten joudu ammutuksi :(
Ajoin taas 20 km jotta olin tarpeeksi korvessa päästääkseni "pirun irti" ja sitten mentiin. Mä en ole ikuna tavannut noin energistä bullmastiffia, vähintään belgin energisyys :(

tälläistä hiekkatietä pitkin kävelin, mutta olisko liikaa vaatittu että Tito Tiikeri
pysyis tällä hiekkatiellä....


se juoksee kuin metsäkoirat pitkin metsiä, selkeästi nauttii kun saa juosta
ja juosta ja juosta...


välillä piti vähän juoda...

...jotta jaksaa taas juosta ...

Muuten ihastuttava eräretki olisi täydellinen, ellei herra Tiikeri olisi mennyt SUOHON. Siis se juoksi suohon, ja huudot kaikuivat kuuroille korville. Se upposi suohon jalkojaan myöten ja olin ihan paniikissa. Ehdin jo miettiä etten MITENKÄÄN saa 70 kg koiraa vedettyä ylös suosta pelkällä vasemmalla kädellä. Aikani karjuttuani, herra tiikeri tuli itse pois suosta. Yritti mennä saman tien uudelleen ja kuunteli pää kallellaan kivoja ääniä jotka kuuluivat jalanjälkien jättämistä koloista. Kun sain koiran kiinni, sattuneesta syystä mentiin loppumatka remmissä.
Koiran mahan alus ja kaikki jalat olivat PIKIMUSTASSA paskassa ja haju oli sanoinkuvailematon. Ei auttanu ku kotiin päästyä kantaa ämpäri vettä pihalle jolla sai pestyä enimmät paskat pois.
Petunian kanssa käytiin myös metsälenkki Tuomiojalla joka sujui huomattavasti rauhallisimmissa merkeissä ;)
Remontti etenee, ja meikä katselee vierestä. Olen oikeasti ihan onneton kotona ollessani. Mua väsyttää ja masentaa ja en jaksa tehdä mitään. Tahtoo normielämään!!!! Lasken päiviä maanantaihin jolloin tää käpälä kuvataan. Toivon parasta ja pelkään pahinta :(
Loppuun vielä SUURI KIITOS Melinalle ja Helmille "parane pian" - lahjasta, se oli aivan IHANA! Aion ottaa sen matkaan jokaiseen näyttelyyn "onnen amuletiksi" :)
Loppuun vielä kuva energiapakkaus Tito Tiikeristä tältä päivältä ;)

kuvat on edelleen otettu ixuksella, *odottaa aikaa jotta pääsee kuvaamaan taas järkkärillä*