Harkitsin pitkään että ilmoittaako vaiko ei Oulun näyttelyihin koiria. Molempina päivinä oli nimittäin aikas eksoottiset tuomarit. Yritin googtetella ja etsiskellä tietoa että miten ovat aiemmin arvostelleet, ja ovatko pelkkiä "erinjakajia" koska sellaisille en todellakaan koiriani vie ! Kaikille jaetaan eri, ja sitten arvotaan koirat järjestykseen, ja useinmiten luokkajärjestys on varmin tapa lykätä valiot edelle ja siitä eteenpäin.
Lainatakseni Jossun blogia ja viimeisintä kirjoitusta johon yhdyn täysin: (hyvin sanottu Jossu, lisättävää ei ole!)
"Tulin tuossa joku aika sitten siihen tulokseen, että moni tuomarioikeudeton mätsäreissä tuomaroivakin voi tietää corgeista enemmän kuin nuo Uralin kuppeesta roijjatut Svetlanat ja Sergeit."

Tosin puolustukseksi täytyy sanoa, että jokunen poikkeus porukkaan mahtuu. Esim. Piteåon tuomari oli mielestäni positiivinen yllätys, mutta taas Gällivaren tuomari oli jotain ihan muuta. Eriä tippui siellä joka sesselle mukaanlukien meitin Petu joka siellä valioitui. Arvostan hiukkasen enemmän Petun sertiä Habigilta kuin tätä Romanialaisen ruotsin sertiä ;)
Nooh  nämä Oulussa arvostelevat sergeit olivat sentäs antaneet muutaman punaisenkin nauhan, sillä tiedolla uskaltatuduin ilmoittamaan Titon näytille.
Lauantain tuomari jakeli pääosin eriä, antoiko kokonaiset 3 punaista nauhaa (vaikka mielestä olisi aiheellista ollut käyttää vähintäänkin sinistä nauhaa) ja muut sai erin mukaanlukien Tito. Eipä ollut suuri yllätys että Herra Christian Stavarache Romaniasta sijoitti koirat luokkajärjestykseen, ensin valiot ja siitä sitten alaspäin vimppana meitin juniori Tito. Arvostelu oli tietenkin pelkkää excellenttiä ja goodia, mitähän niiden kärkipään koirien arvostelussa luki, kun Titon arvostelu oli tälläinen:
"Very typical. Strong and powerful in development. Normal teeth. Head with excellent expression.
Good colour eyes. Eers good settled. Strong neck. Withers visible. Good backline. Legs in st nd. Good bones. Body with good proportion. Good colour. Good coat. Good temperament.
JUN ERI1 "
Eipä silti, pari kärkipään koiraa ovat kyllä todella hyviä koiria ja ansaitusti saivatkin voittonsa, mutta sitten loppupään sijoituksista olinkin vähän eri mieltä. Tuomari kuitenkin toimi tämä Herra Romaniasta.Ei millään pahalla mutta kuinkahan monta hyvää bullmastiffia tää Herra on nähnyt kotimaassaan ? :)

Tito kehässä liikkessä

Flunssa oli tehnyt tehtävänsä, illalla oli fiilis että evvk koko sunnuntain näyttely. Illalla KirsiL kyseli kuitenkin kyytiä Ouluun, koska oli menossa kehäsihteeriksi, ja lupasin kyydin Kirsille.
Ei muuta kuin kello taas soittamaan kuuden maissa ja menoxi.
Tällä kertaa tuomarina Rajko Rotner Sloveniasta. Jo etukäteen tästä nimestä oli mielessäni parempi fiilis. On ainakin tuolla Eestin, Latvian ja Liettuan suunnalla tuomaroinut jonkin verran bullmastiffeja.
Meitä ennen oli 4 koiraa muuta rotua, ja yksi sai arkailun takia keltaisen nauhan, yksi punaisen ja 2 eriä, ajattelin että tästähän voi seurata ihan hyvääkin :)
Nooh, hyvin meillä meni, Herra Rotner uskalsi sekoittaa pakan, ja pistää valiouroksen jälkeen toiseksi Titon, kolmanneksi avoimen uroksen ja neljänneksi valion. Ja arvostelussakin luki tällä erää muutakin kuin excellentiä. Onnittelut Peralle voitosta, voin sanoa ettei Tito huonolle hävinnyt. Yksitoista kuukautisella on vielä pitkä matka Peran massaan ja vahvuuteen :)
Näyttelypaikka oli kyllä katastrofaalinen, raviradan pohja oli kuin suota, ja ne jotka jaksoivat kantoivat koiransa kehän reunalle, turkkiroduilla varsinkin ei kiva kun koiran mahanalus on täynnä mutaa.
Tito sai nyt siten kolmannen sertinsä, ei hassummin kun ikää tuli mittariin perjantaina 11 kuukautta.
Voin kyllä sanoa että ehdottomasti eniten arvostan (ja paljon) Elina Haapaniemen sertiä.

Tito poseeraa kehässä

Ensi viikonloppuna kisataan sitten Petu Petterin kanssa Ylivieskassa. Ja sitten Titon kanssa Saarijärvellä. Tuomari siellä on Maret Kärdi, tämä rva ei todellakaan ole eri automaatti. Kun aiempia arvosteluita katoin niin kourallinen erejä on jaettu isoissakin näyttelyissä ja koko skaala keltaisesta eriin on ollut käytössä.
Saapa nähdä napsahtaako meille siellä ensimmäinen  punainen nauha? Toivoisin paljon  että Petu Petterin systeri Missy saisi sertin!
Loppuun vielä SUURET KIITOKSET Anitalle kenneltyttönä toimimisesta, tavaroiden raahaamisesta ja kuvaamisesta!!!!