Koko viikonlopun ja vielä eilisenkin pyrytti lunta urakalla. Täällä ollaan kohta ku napapiirillä. Lumityöt saa tehdä useamman kerran päivässä, ja auton puhdistamiseen saa varata puoli tuntia aikaa...

Sunnuntaina vietin päivän taas pimiöllä, ja sain tehtyä kokonaiset kaksi kuvaa vanhoista negoista. Toinen - suurennos - oli mun vauvakuva 6 kk iässä ja toinen sukulaispotretti joulupöydästä jossa olin 6 kk ikäinen. Sukulaiset näyttivät kuvissa 10 kg laihemmilta :) Tähän vauvakuvaan liittyy häpeällinen juttu. Olen niin niin laiska ja saamaton etten jaksa siirtää kännykästä kuvia koneelle muutoin kuin lähettämällä ne kännykän sähköpostista. Lähetin muutaman kuvan (onneksi erillisissä viesteissä) omaan gmail postiini. Tämä ko. vauvakuva ei tullut perille, ja ihmettelin sitä kun muut kuvat tulivat... nooh lähetin sen uudelleen sen enempää asiaa ajattelematta. Maanantaina olin saanut sitten kaimalta viestiä :) Siis minä onneton tunari olin lähettänyt sen vauvakuvan osoitteeseen riikkah, kun gmailin osoitteeni on riikkaho. Yhden merkin ratkaiseva ero. Ja tuli vanhasta tottumuksesta kun netti osoitteeni on riikkah. Kaimalle se meni.... oli laittanut viestiä että kuva taisi tulla väärään osoitteeseen mutta suuri kiitos ihanasta viikon aloituksesta.... voi hitto että HÄVETTI. miten voin olla tälläinen tunari ? tässä se surullisen kuuluisa vauvakuva sitten on:

tässä roikutaan pyykkinarulla kuivumassa

Sunnuntai-iltana sitten Tito pääsi juoksentelemaan kaupunginmetsään moottorikelkan jäljille ja taas Petun kanssa mentiin tokolanperällä saloisissa lenkki. Illalla olin vielä aktiivinen, pesin pyykkiä ja järjestelin tulevaan kirpparipöytään tavaraa.

Eilen sitten kävin porukoilta hakemassa uuden putken kameraan. En ole vielä sitä ehtinyt testata kamerassa. Josko viikonloppuna pääsis kuvailemaan taas. Sitten sakeassa lumipyryssä ja tuulessa kierrettiin Petun kanssa välikylässä lenkki, ja Titon kanssa vuorostaan mentiin tokolantien lenkki. Illalla vielä aloitin, ja sainkin melkein valmiiksi jutun tulevaan bullmastiffit & mastiffit ry:n jäsenlehteen rauhoittavista signaaleista sen luennon pohjalta millä aiemmin olin.

Tänään sitten tokoteltiin Petun kanssa. Olipas tahmeaa. Petu oli todella poissaoleva, seurasi ympäristöä ja sain tsempata tosissaan että se viitsi tehdä mitään. Ensin otettiin liikkeestä seisomista, josta ei huomauttamista. Sitten otettiin seuraamisia ja varsinkin täyskäännöksiä molempiin suuntiin. Nekin meni ok kun oikein tsemppasin. Sitten otettiin paikallaoloa ja siitä sitten yllättäen luoksetulo. Tätäpä Petu ei arvannutkaan, ihaili maisemia ja ajatteli päässään että hoh hoijaa tässä sitä ollaan. Kun käsky kävi, se hetken viiveellä tajusi että hei tuo taitaakin kutsua tykö, sitten tultiin vauhdilla :) Loppuosuus meni vähän heikosti, Petu tuli istumaan eteen jossa viipyi sekunnin ja omatoimisesti kiersikin sivulle ilman käskyä. Se on alkanut itse tulemaan suoraan sivulle, ja selkeästi ei nyt enää ole varma kumpi on oikea tapa. Lopuksi otettiin vielä ohituksia läheltä toista koiraa. Nekin meni ok kunhan sain Petun liikkeelle :) Jossain vaiheessa lainasin noutokapulaa, ja kokeilin vähän Petulla kapulan pitämistä suussa, ihan sen takia että ajattelin että Petu on kyllästynyt näihin alo-luokan liikkeisiin jotka se jo osaa. Hyvin otti kapulan suuhun ja piteli sitä hetken ja siitä sitten palkkasin. Tosi kapulan pito-osa oli niin pieni, että Petulla oli koko kapula suussa :)
Kotiin tultuani sitten lähdettiin harrastamaan Titon kanssa hankijumppaa. Siis KUKAAN ei ollut mennyt tuota metsätietä pitkin lumisateiden jälkeen ja oikeasti jouduin tarpomaan polvia myöten - välillä vieläkin enemmän - hangessa varmaan kilometrin matkan. Tito oli irti, hyppeli kuin jänis menemään hangessa. Tien päästä sitten jatkettiin matkaa peltojen läpi rautaruukin tielle, ja sieltä sitten teitä pitkin kotia. Titokin läähätti kun pääsimme tielle :) Itselläni tuntui jalat todella raskaille. Tätä pitää harrastaa vastakin :) Äsken sain viimeisteltyä rauhoittavat signaalit lehteen, ja etsin pari juttuun sopivaa kuvaa mukaan. Samalla löysin minun kaikista mussukoista yhteispotretin viime kesältä, taas tuli Aksaa niin ikävä...

Marko kaivoi salaojitusta takapihalle ja pojat seuraa ikkunasta :)