Päivitetään blogi nyt sitten kerralla ajan tasalle. Eilen kokeiltiin Titon kanssa uutta lajia, verijälkeä. Tito ei ole koskaan harrastanut jälkeä, se sunnuntainen mökkikokeilu on ainoa vähänkään jäljestykseen liittyvä kokemus :)
Treffattiin Tuomiojalla, Mollan omistaja ja lisäksi meillä oli ilo saada opettaja, joka on harrastanut jälkeä vuosikymmeniä, jolla on itsellään jälkivalio.
Sain jo edellisellä viikolla pienen sanallisen pikakurssin verijäljestä ja sen koeluokista yms. joten pikkainen aavistus mulla oli mielessä mitä ollaan tekemässä.
Ensin teimme Mollalle avointa luokkaa vastaavan jäljen, joka oli noin kilometrin mittainen, alussa, lopussa ja kulmissa makaukset. Meidän opettaja meni edellä merkaten jäljen kreppinauhoilla ja minä keskellä lähinnä kuvaten kameralla, ja Mollan omistaja perässä kera verisen sienen vetämässä jälkeä. Molla on harjoitellut aiemminkin jälkeä, joten siksi Mollalle tehtiin jo vaativampi jälki.

Tässä ensimmäinen makaus ja aloitetaan ekan jäljen teko


näin merkattiin jälki

Kun Mollan jälki oli valmis, Mollan omistaja ja opettaja menivät tekemään Titolle jäljen. Titolle tehtiin lyhyempi jälki kahdella makauksella. Sillä aikaa minä lenkkeilin Titon kanssa toisella puolella metsää. Sitten pistin Titon autoon, ja kävimme vielä tekemässä opettajan koiralle seuraavaa päivää varten avoimen luokan jälkeä vastaavan jäljen vanhenemaan. Hän aikoi tulla ajamaan sen vasta seuraavana päivänä.
Koska "kaato" tässä tapauksessa peuran sorkka vietiin Titon jäljen viimeiselle makaukselle, me aloitimme kokeilun ensimmäisenä.
Alkuun oli tosi epävarma olo, ja mietin että saankohan kuseksivan koiran viedä autoon joka ei tajua tuon taivaallista mistään verijäljistä :(
Ei muuta kuin liina valjaisiin kiinni ja menoksi! Eka makuulla Tito haisteli niin antaumuksella verta, että sitä taisi mennä sieraimiin saakka, Titon piti hangata nenäänsä maahan. Siitä sitten lähdettiin liikkeelle, ja loistavasti Tito tajusi mistä on kysymys vaikka sillä ei ole koskaan otettu jälkeä. Opettaja sanoi etukäteen että koira ei saa juosta vaan sen pitää kulkea rauhallisesti. Olin varma että Tito the elohiiri säntäilee ympäriinsä ja kiskoo mun kädet rikki kun jälkiliina polttaa käsiin. Siksi pistin varalta toiseen käteen hanskankin. Mitä vielä, Tito meni todella rauhallisesti, sain pikku hiljaa pidennettyä liinaa ja se oli koko matkan löysällä!
Tosi vaikeaa siinä ryteikössä luottaa koiraan ja mennä perässä, kun ei itse tiedä yhtään onko suunta oikea, eikä niitä kreppimerkkejä paljo ehdi vilkuilla. Katselin välillä aina kysyvästi opettajaa, joka nyökkäsi kun suunta oli oikea.

tässä jäljestetään ihan tosissaan :)

Hienosti Tito jäljesti jäljen loppuun saakka. Rehellisyyden nimissä sanottakoon että taisi se kerran pari kusaista matkan varrella, ja kerran pysähtyi syömään heinää, mutta kun käskin "jälki" sanalla sitä liikkeelle se jatkoi työskentelyä. Oikeassa kokeessakin kuulemma koirat saattaa kuseksia, ja 3 minuuttia on aikaa jatkaa matkaa ;)  Kuka nyt töitä jaksaa tehdä ilman taukoja ;)  Olin tyytyväinen suoritukseen !!! Varmasti ainakin rotua ajatellen se oli oikeinkin hyvä suoritus :) Pääasia että Titolla oli kivaa ja tälläinen työnteko on väsyttävämpää kuin tavis metsälenkit.
Viimeisellä makauksella Tito nappasi kaadon suuhunsa niinkuin metsäkoirat ikään ;)  Ikinä aiemmin se ei ole mihinkään riistaan koskenut. Sitten sitä peuran sorkkaa kannettiin suussa ylpeänä tielle saakka metsästä. Siellä sitten vaihdoin sen froligiin.

Tito ylpeänä kantelee sorkkaansa metsästä

Seuraavaksi sitten olikin Mollan vuoro. Molla jäljesti hienosti koko matkan. Ainoastaan makauksien jälkeen liikkeelle lähdössä piti hetki miettiä minne suuntaan tästä lähdetään, ja parissa kohtaa oli metsätie joiden kohdalla sientä pidettiin ylhäällä, näissä kohdissa oli pieni tuumimishetki että minnehän päin se nyt tästä jatkuu. Olipas hienoa katsella osaavan koiran työskentelyä! Opettaja sanoikin, että Molla on kisavalmis koira!
Kun Molla löysi vimppa makaukselta sorkan, se intoutui niin, että alkoi piehtaroida sen päällä :)

Molla katselee ettö minnekkäs suuntaan tästä pitikään jatkaa :)

Jälkitreenien jälkeen siirryttiin toiseen paikkaan treenaamaan vielä opettajan koiran kanssa markkeerauksia. (olikohan tää oikea sana ? olen NIIIN tietäväinen näissä lajeissa) sekin oli tosi mielenkiintoinen kokemus ja näpsin samalla muutamia kuvia.
Treenien jälkeen annoin vielä Titon juosta hetken aikaa irti.
Muuten kiva kokemus, mutta sääskiä oli ehtinyt tulla niin pirusti tuonne metsään jo ja ei ne sieltä ainakaan vähene :( Siitä huolimatta mennään uudelleen :) SUURI KIITOS opettajalle ja Mollalle omistajineen mielenkiintoisesta illasta !

Kotiin päästyäni kiersin vielä Petun kanssa välikylän ringin, melkein huono omatunto kun Tito on päässyt Maisalle ja jäljelle jne. ja Petu vaan tavis lenkeille :)

Tänään menin suoraan töistä istumaan kampaajalle. Kotona ehdin vähän käydä syömässä ja sitten treenaamaan Petun kanssa. Onneksi Marko oli käyttänyt koirat metsälenkillä, niin ei mennyt aikaa siihen. Treeneistä ei tällä kertaa ole muuta kerrottavaa kuin että alkuun otettiin luoksepäästävyys (kouluttajan mies teki myös luoksepäästävyydet meille jotta saamme harjoitusta myös miehistä) ja paikallaolo. Ei mitään moittimista. Sitten alkoivatkin ongelmat, ja lopputreeni meni ihan lörinäksi. Pitkään on mennytkin niin hienosti, että välillä pitää palautella maan pinnalle ilmeisesti. Mutta uudella innolla seuraavalla kerralla :)
Titon kanssa kävin Kummatissa pyöräteiden kautta lenkin.

Veli oli ollu käyttölinjaisen setterin Jengon kanssa sunnuntaina Lapualla erikoisnäyttelyssä. Tällä kertaa tuloksena H. Jengon veli on kuulemma menestynyt ihan hienosti, Kalajoen näyttelystä oli napannu sertin, tuolta erikoisnäyttelystäkin eri ja luokkasijoitus :)
Jengo perheineen on muuttanut asumaan etelään, ja olivat heti päässeet agilityporukkaan mukaan.
Oliskohan tässä nyt blogipäivityksiä vähäksi aikaa :)