Viimein sain jatkettua blogipäivityksiä, ulkona sataa vettä joten sopiva hetki...
Eli viime viikonloppuna oltiin molempina päivinä Oulun näytelmissä. Lauantaina hain kyytiin ensin Kaisan ja sitten Anitan. Ihmettelin vähän jo matkalla ku Tito oli hieman vaisu, se NUKKUI mitä ei normaalisti ainakaan menomatkalla tee. Onneks kehät oli ekana, joten kauaa ei tarvinnu odotella. Tuomarina ranskalainen "mastiffi asiantuntija" Christiane Lefay. Tito voitti nuorten luokan, oli lopulta PU3 kera sertin (11. sellainen). Tuomari sanoi kun oli sijoittanut koirat Titosta "very beautiful body but too short muzzle". Paikalla bullmastiffeja oli 19 kpl. Mikä hienoa, koiria oli Norjasta ja Liettuasta saakka, ei ollut samat tutut koirat jotka tällä kulmilla ovat näyttelyissä pyörineet. Arvosteluskaala liikkui punaisen ja erin välillä. Tässä Titon arvostelu kokonaisuudessaan käännettynä.

"Erittäin voimakas. Erinomaiset mittasuhteet. Valtava etuosa ja rinta. Erinomaiset kulmaukset. Voimakas kaula. Erinomainen ylälinja, takaosa ja alalinja. Maskuliininen pää. Erinomainen kallo, korvat. Voimakas kuono, jonka ei tulisi olla näin lyhyt. Kauniit silmät, maski. Erinomainen pigmentti. Erinomainen rodunomainen liike."
Christiane Lefay 18.7.2009


kuva: Sindre Eikli

Jouduin käyttämään käännöspalvelua, arvostelu oli Ranskaksi ja vaikka meikä on sitä joskus lukiossa lukenutkin, ei ymmärtänyt kun sanan sieltä täältä. Ihan kaikkea ei käännöspalvelukaan saanut käännettyä, ainakin sana "tete virile" tai jotain sinne päin jäi  kääntämättä. Ehkä tää johonkin viriilyyteen liittyy ;)
Käännöspalvelun jonossa vierähti lähemmäs tunti, onneksi Anita oli Titon kanssa autolla. Kävin ostamassa vähän herkkuja kuten hammaspuhdistusluita ja nameja vielä ennen kotiin lähtöä.
Tulomatkan ja illalla kotona Tito enimmäkseen nukkui. Ajattelin että se on väsynyt, kun kävin juoksuttamassa sen edellisiltana Tuomiojalla, ja se juoksi ihan hillittömästi kuumasta säästä huolimatta keppien kanssa...

Sunnuntaina suuntasimme taas Oulua kohti. Tällä kertaa hain vain Anitan matkaani. Kehä oli taas ensimmäisenä aamulla. Alkuperäinen tuomari oli vaihdettu, ja tilalla Portugalin herra Luis Gorjao-Henriques. Koskaan nämä välimeren maiden tuomarit ei suurta asiantuntemusta ole esittänyt, tälläkin kertaa 18 koiran porukasta herra löysi yhden eh:n arvoisen uroksen ja kaksi narttua ja kaikki muut saivat erin. Mun mielestä eh:n arvoisia oli ihan toiset koirat... nooh turha valittaa ku itse koiransa ilmoitti tänne ;) Jo kun oltiin yksiköarvostelussa, kuulin pätkiä arvostelusta ja totesin että tänään ei ole meidän päivä. Hra laukoi mm. että "Head is a bit too round" ja "too much undershot" etc. tiesinkin jo melkein että turha on mennä PU-kehään. Sijoitusta sieltä ei siis tullut. Mutta hienoa oli se, että Maryn Johnny voitti urokset, sai cacibin ja tuli kansainväliseksi valioksi ! Kun edellisenä päivänä Maryn narttu sai cacibin tullen myöskin kansainväliseksi valioksi, niin ei ollunna turha reissu Ouluun!!! Suuret onnittelut Rambull kenneliin Norjaan !!!


meikäläinen ei näköjään hevillä opi näitä kaulanahkoja ottamaan pois ketjun alta. Montakohan kuvaa pitää vielä kestää? kuva: Anita Jussinoja

Kotona mietin pääni puhki että Titoa vaivaa kun se ei ole normi pirteä... En löytänyt mitään selitystä, ajattelin että ehkä näyttelyreissut vaan oli väsyttäviä (mitä ne ei ennen ole sille olleet). Lisäksi jotenkin sen naama ei näyttänyt ihan samalle kuin ennen, kuin toisella puolella olisi jotain turvotusta tms kuonossa. Kävin ihon läpi mutta en löytänyt mitään. Mietin jo että josko sitä pisti joku pe iltana.
Vasta tiistaina löysin syyn !!! Olin menossa sen kanssa Pitkäänkariin lenkille ja huomasin että toisella puolella suuta roikkuu kuola. Kotiin tultuani älysin viimein ruveta tutkimaan sen suuta sisäpuolelta. Syy löytyi heti. Sillä oli aika iso reikä toisella puolella huulessa. Jopa niin iso, että se oli melkein läpi huulesta ja siten aiheutti turvotusta päälypuolelle. Samassa muistan että Tito leikki ennen näyttelyyn lähtöä la aamuna sellaisella pitkällä kepin karahkalla, ja kun juoksi rinteen alas se suussa, se tökkäsi maahan. Näytti sille että siinä ei käynyt mitään, ja en siten tarkistanut tilannetta. Onneksi tämä reikä oli paranemaan päin, kasvattajan kanssa juteltuani totesimme ettei se tarvi antibioottia jos tila ei mene huonompaan suuntaan. Kuulemma suussa olevat haavat paranevat yleensä nopeasti. HUH, onneksi Oulussa hampaan näytöt yms. sujuivat normaalilla tavalla.